Nappeja

Mustia kukkanappeja väsäsin. Fimosta.

Oli kovin rentouttavaa puuhaa :-)

Tjoo, ei tiedä mihin käyttäisi. Vai pelaisiko vaan?

Helmi

Lintunannaa

Askaroin kulmakunnan pikkulinnuille joulunannat.

Tein näitä monta, ja vien ne yksi kerrallaan läheiselle lintujen ruokintapaikalle, joulusta alkaen. 

Taannoisen Lintuinfluenssahysterian myötä taloyhtiössämme aikoinaan kiellettiin kaikenlainen lintujen ruokkiminen, joten näitä en saa terassilleni pistää. Ei silti, että olisi kovin järkevää muutenkaan kaupungissa, jossa rottia on kuulema enemmän kuin ihmisiä...

No, mutta siis teki kuitenkin mieleni muistaa varpusta jouluaamuna. Tai oikeammin talitinttia... Sulatin kattilassa kookosrasvan ja kaadoin sulaan melkoisen määrän linturuoaksi tarkoitettuja auringonkukansiemeniä. Tuollaiset tummat, "ihmisravinnoksi kelpaamattoman väriset" siemenet värjäsivät massankin kauniin laventelisiksi. Pistin massan jäähtymään jääkaappiin ja kun oli tarpeeksi jähmettynyt, painelin rengasmuotteihin. Paineluvaiheessa lisäsin juuttinarut massan sisälle. Naruihin tein isot solmut (jotka jätin massan ytimeen), jotta naru myös pitää, kun "ruokapöydässä keikutaan".

Sitten vaan hiukan somistusta. Laitoin vain tähän jouluversioon, juhlan kunniaksi. Ei ole tarkoitus, että puistoalueemme täyttyy koristeroskista! Lavastin kuvauspaikan terassilla. 

Niin mielelläni tahtoisin uskoa, että pikkuväki tykkää! Talven ankaruudesta ei tosin ole tietoakaan...

....toisin kuin viime vuonna jo tähän aikaan. Arvaapa, montako kertaa terassi täyttyi ääriään myöten tuulen tuivertamasta lumesta! Itseasiassa en muista. Eiköhän me sitä viikottain tyhjennetty. Kerrostaloelämäkö muka helppoa?!?

Rattoisaa viikonloppua toivotellen,

Helmi

Tuoksuu

Pariin otteeseenkin blogeja selatessani olen harmitellut, ettei mukana ole myös tuoksua. 

Niin ihanilta olen melkein pystynyt haistamaan kuvien tuoksun.

Olisin suonut näidenkin kuvien tuoksuvan, sillä kyseessä on pienet pellavaiset tuoksupussit.

Tein pikkulahjoiksi. Sisällä on pellavansiemeniä ja joulumausteita. 

Aromivahventeena vielä muutama tippa tuoksuöljyä. 

 Tein toki itsellenikin ja sijoittelin niitä kulkureittien varrelle. Ihanaa joulutuoksua pukkaa huushollissa!

ps. laitan näitä muutaman Helmin Puotiinkin myyntiin, jos kiinnostaa.

Valoa kaverille

Tässä minun ehdotukseni pimenevien iltojen tuliaisviemisiksi.

Puin tavalliset valkoiset kynttilät leimattuun paperiin ja kiedoin ympärille pitsinauhat. Mukaan tuliaiskassiin laitoin myös tuunattuja tulitikkuaskeja.

Nämä kääreet on sitten syytä riisua, kun ruvetaan polttohommiin.
Taidan muuten tuunata itsellenikin samanlaiset....

.

Syyskuun 26 p:nä

Syyskuun 26. päivänä meidän perheessä juhlitaan. 

Mutta niin näköjään tehtiin joskus aikoinaankin. 

Harmittavaa, että vuosiluku on jäänyt unholaan!

Oikein on ollut ilotulitusta venetsialaisin valaistuksin. Mitähän ne olivat? Sitäkään tarina ei kerro, tuliko sade, ja jouduttiinko sittenkin tyytymään konserttiin sisätiloissa.

Vanhasta sanomalehdestä joskus näitä ihania ilmoituksia kopion ja kahvilla kellastelin. Kokeilin hopeajuottamista kehykseen aika huonolla menestyksellä, mutta jotenkin hellusia näistä pikkuruisista tauluista silti tuli. Taulut nojaavat kahteen tulitikkuaskiin, joten mignonne -kokoluokkaa ovat. 

Ilmoituksia on taulujen kummallakin puolella (lasien välissä), joten voi valita, minkälaista rientoa kulloinkin mainostelee.

Näitä tekee mieli jossain vaiheessa tehdä lisää!

Helmi

kivistä numeroo

Kun ihmisellä ei ole mitään tekemistä, se saa päähänsä vaikka mitä!

Lötköttelin auringonlämmössä joutilaana. Tai siis leikin joutilasta, sillä sisällä odotti mm. siivoaminen.

Tulin siinä miettineeksi, että mitähän noille turhille kasvien koristuskivillekin pitäisi tehdä. Tuossa huinivat turhan panttina, kun en ole saanut aikaseksi päästää niitä takaisin luontoon.
Uskokaa tai älkää, minä olen ne joskus OSTANUT. Näin meillä täällä Helsingissä: ostetaan kiviä muoviämpärissä (taisivat olla Kekkilän).

Nousi tuuli tuulemahan, Helmin pöytäliina lepattamahan. Äkkiä kiviä päälle, ettei taivaalle lennä!
Mutta koska kivet edelleenkään eivät edustaneet lajinsa parhaimmistoa (eivät olisi pärjänneet kivien missikisoissa), päätin vähän retuseerata niitä. Maalipensseli käteen ja kivet mattavalkoisiksi. Nyt niistä tuli mieleen kummeli (se valkoisista kivistä kasattu merimerkki).

Parin päivän päästä äidyin vielä numeroimaan ne. Nyt ne ilostuttavat kesäpöytäämme oikein oivallisesti ja mallikkaasti.

Tunnustaudun tässä samalla kivifaniksi. Mikään ei ole sen ihanampaa, kuin meren aalloissa sileäksi muotoutunut kivi. Sellainen on todella kaunis ja ihanan tuntuinen. Siispä vetoan kaikkien villikivien puolesta: älkää niitä maalailko! Ostakaa maalattavat kivet kaupasta =)

Helmi

Mitä tänään syötäisiin?

Hirmuisen vaikeaa on keksiä porukoille kelvollista syötävää, siis terveellisiä ja monipuolisia aterioita. Varsinkin arkena. Miltä kuulostaa tämä meidän "viikon lista"?

Listasta on helppo tarkistaa päivän menun. Enää ei jää epäselväksi, mitä on tarjolla. 

Siirsin listan suoraan servieteille, joten pysyy mukavasti tallessakin. 

Hmm... Pikku on kyllä alkanut aina silloin tällöin ihan itse tehdä sapuskojaan....

;-)

Helmi

saippuaa

Tahdon vessassa olevan pieniä, parin käyttökerran saippuapaloja. Ei sellaisia saa kaupasta! En ainakaan minä ole löytänyt. Siispä tehtävä nekin itse :-)

Ostin Hobby Pointista saippuamassaa, jonka sulatin mikrossa. Valoin juoksevan seoksen suklaa-askin koloihin, ripottelin kuivattuja laventelin kukkia mukaan ja annoin olla.

Kun saippuat olivat kiinteät, irrotin ne muoteista ja jätin kuivumaan kuukaudeksi. Sitten paketoin palat silkkipaperiin ja leimattuun vyötteeseen. 

Ja NYT meillä sitten on sopivan kokoisia ja hyvän hajuisia saippuoita!

Palat ovat kooltaan 3,5 x 3,5 cm, joten eiköhän nämäkin mene kategoriaan (jos ei nyt sentään sucrée, niin ainakin) mignonne. 

Niin oli helppoa ja hauskaa puuhaa, että valmistan toistekin. 

Helmi

Muistiokansioita

Oikein hyvää alkanutta vuotta!
Minä olen pistänyt kaiken liikenevän energiani nurkkien siivoukseen.
Ensin lensi kuusi kaaressa pihalle.... Tai siis ukkokultani kiikutti sen roskikselle ja minä hännystelin perässä varisevia neulasi lakaisten. Oli kuulkaa kuninkaallinen näky!

Sitten alkoi varsinainen raivaus. Saan tällaisen suuremman raivauskohtauksen aina joulun jälkeen. Sellaista koloa ei huushollistamme löydykään, johon en haluaisi koskea. Halu on eri asia kuin toteutus. Suurin tarmoni valitettavasti lannistuu parin kaapillisen jälkeen. Nykyisen kohtaukseni turvin sain SUURsiivotuksi vaatekaapit ja osan Kissakonttoria. Toivottavasti kohtaus vielä uusiutuu, jotta loputkin huushollin kaappikätköt saavat huutia.

Ajattelinpa tässä vuoden alkuun esitellä ne parit itse tekemäni joululahjat. Ensimmäisenä vuorossa blokkikansiot (meinasin kirjoittaa blogikansiot...).

Blokki- eli muistiokansioita olen tehnyt aiemmin omaan tarpeeseeni, mutta nyt tein parit joululahjoiksi, sillä ne ovat mielestäni oikein käytännölliset. Ja toivon mukaan saajansa mielestä myös kauniit.

Nuorineiti "E" sain punaisen version, kokoa A6.

Rouva RT:lle tein beigen versioin kokoa A5.

Kansioihin käytin Tilda -kankaita sekä pitsejä ja nauhoja varastostani. (Pohjana pahvia ja pehmukekangasta, siis pehmeää, mutta ryhtevää). Ristipistokirjaimia on suhteellisen kiva ommella. Silmät vaan tuppaavat menemään vähän sikkuraan eikä telsua kyllä samaan aikaan katsella ;-)

Näistä kansioista tuli kyllä melkoisen hempeät... Mutta kuvittele vaihtoehtona vaikkapa pellavaa ja mustia ristipistoja.

Kansiossa on vasemmalla tasku tärkeimmille papereille. Blokin voi vaihtaa, joten kertakäyttöinen tämä kansio ei suinkaan ole!

Olen tällaisen kansion siis havainnut erittäin toimivaksi, joskaan minulla nuo nyörit eivät koskaan ole kiinni.

Ei ehdi!

Muistiin pistettävää on niin paljon...

Helmi

Pakettikortteja

Lahjat alkavat olla paketeissaan.
Tässä erä tämän vuoden pakettikortteja.

Taannoin Kissakonttoria siivotessani löysin kätköistäni pari vuotta sitten printtailemiani jouluisia vintagekuvia.
Liimasin ne raakapahvisiin tageihin ja mäiskin päälle parit leimat.

Sopivat mukavasti vintagetyylisiin paketteihini.

Helmi

Sydän kurkussa

Sydän pomppasi kurkkuun....

Siis tällainen väsäämäni joulusydän lampun kaulaan.
Ja sai vielä valkoisen rusentinkin somisteekseen.

Pikkuhiljaa siis huushollimme virittäytyy joulutunnelmaan.

=)

Helmi

Joulunpunaista

Joulunpunaiset mokkaballerinat huhuilivat minua kutsuvasti Bulevardi 5:n ikkunassa. Pakkohan ne oli ostaa, Pretty Ballerinas. En omista yhtäkään punaista vaatetta; mustaan ajattelin nämä yhdistää.
Piti siis tuunata punainen koru.

Puuhelmistä, hopeasta ja vanhasta korvakorusta. Nyt minulla on joulunpunaista päällepantavaa - itselleni sopivana annoksena.

<3

Mukavaa viikonloppua toivotellen,

Helmi

sato säkissä

Ehkei ihan säkissä, mutta nyt on yrttisato kuivattuna paperipusseissa, kas näin:

Satoa tosin tuli vielä toisetkin pussilliset, sillä en raaskinut survoa oksia pusseihin kovin tiukkaan. Olen jostain oppinut, että kuivatut yrtit säilyvät parhaiten, jos ne antaa olla lehdet oksissa kiinni ja riipii vasta käytön yhteydessä. Ai niin, näitähän pitää sitten myös muistaa käyttää...

Taas piti vähän koristella, eihän ne muuten olisi "helmimäisiä"!

Ja loppuun vielä aamu-usvainen kuva naapuristosta, joka pikku hiljaa valmistelee itseään talviuneensa. Ryhmäpuutarha (=virallinen nimi; itse käytän vanhaa, tuttua sanaa "siirtolapuutarha") lukitsi jo porttinsa meiltä, ulkopuolisilta vierailijoilta 15.9. (portit avataan jälleen toukokuussa), mutta toki puutarhanhoito varmasti jatkuu, kunnes lumi peittää maan. 

Niin jatkuu Helmin terassillakin! Laventelit uhkaavat vielä pyöräyttää viimeiset kukkasensa, eikä Mårbackatkaan osoita hiipumisen merkkejä. Sinänsä vähän kiusallista, sillä vaaleanpunaiset kukat eivät mielestäni sovi syksyn sävytykseen.

Oikein mukavia syyskuisia päiviä Sinulle!

toivottelee, 

Helmi

kynttiläkauden avajaiset

Parisen tuikkua on toki jo polteltu, mutta varsinainen kynttiläkauteni alkaa yleensä syyskuussa.

Niin nytkin. Olin toki valmistautunut jo hyvissä ajoin.... päällystämällä uutukaiset tulitikkuaskini mielestäni kaupanmallia tyylikkäämpään kuosiin. Jotta niitä voi sitten pitää esillä.  Ranskateemalla mennään tuleva kaamos.

Löysin näet viimein kauan halajamani Cavallini & Co:n leimasimet englantilaisesta nettiputiikista. Itseasiassa juuri tuoreita leimasimia testaillessani tämä tulitikkuaski-idea näkikin päivänvalon.

Mehr Licht!

Helmi

Sadonkorjuuta

Kesän yrttimaa on nyt setvitty. Laventelit uhmailevat vielä yökylmiä, mutta basilika piti ottaa hyvissä ajoin talteen. Nyt on korjattu pienempilehtisetkin. Kuvassa kreikan basilika (parvekebasilika; kukkii valkoisin kukin) ja timjami.

Somistelin puketit (Tildan) leimalla "kotikasvatuksen" kunniaksi.  Nyt satsi roikkuu alassuin Kissakonttorin katonrajassa. 

Isolehtisistä basilikoista valmistelin pestoa. Heittelin silppuriin cashewpähkinöitä, parmesaaniraastetta, basilikanlehdet ja oliiviöljyn. Hurautin rouheaksi ja maustoin suolalla ja pippurilla. Summamutikassa ja silmämääräisesti. HYVÄÄ TULI.

Pakkohan nämäkin purkit oli "signeerata"! Yhden purkin vein maistiaisiksi kollegalle. Riemastuimme kovasti, sillä hänkin oli tuona aamuna päättänyt yllättää minut: sain omista omenistaan valmistamaansa omenahilloa! Yllättely on kivaa :-)

Rautaristit

Aiemmin kerroin rautalankasydämistäni. Tulipa siinä samalla tehtyä pari rautaristiäkin. 

Minua viehättää kovasti rautalangan rujouden ja helmien hempeyden yhdistäminen.

Ajattelin, että nämä voisivat ilahduttaa jota kuta vaikkapa jouluaikaan... 

Teen aika paljon pieniä joulumuistamisia itse. Teen ne ajoissa ja ajatuksella. 

Olen jouluihminen, joten minulle ei tuota pienintäkään omantunnon tuskaa ajatella joulua jopa kesähelteellä, tyyliin "se on sitten joskus ja silloin on pimeää. Nyt ei! Ihanaa"

Helmi

Väkerretyt sydämet

Tässäpä muutama rautalangasta väkertämäni sydän.

Koristeena erivärisiä helmiä. Yhden sydämistä tein hopealangasta aikeenani käyttää sitä riipuksena, mutta jotenkin pidän itse enemmän rautalangan ronsikiudesta.

Vääntelyssä on jotain perinteisen puhdetyön ja puuhastelun meininkiä.

Vääntelin näitä aikani kuluksi heinähelteillä. Tosi hauskaa puuhaa. Olisin voinut väsätä vaikka kuinka monta.

Samalla tuli katseltua poutapilvien lipumista hiljalleen taivaan poikki.

Wau, mikä kesä!

Helmi