Joulu hiipii Lusthusiin

Muistatko toissakesäisen postaukseni Lusthusistani?

Nyt Joulu hiipii hiljalleen unelmamökkiinikin.

Miniatyyreily otti otteensa ja pisti sisustamaan
Lusthusinikin joulutunnelmiin. 

Ei ole vielä kaikki valmiina! 

Suklaakonvehdit ainakin puuttuvat.

Ja  pari lahjaa pitää vielä paketoida... 

Kenties teekupponen ja hyvä kirja?

Kynttilöiden syttyessä on Joulu valmis?

Jep jep... tämän kanssa kun rupeaa piipertämään, 

jää kaikki OIKEAT jouluhommelit tekemättä....

Helmi

Syyskuun 26 p:nä

Syyskuun 26. päivänä meidän perheessä juhlitaan. 

Mutta niin näköjään tehtiin joskus aikoinaankin. 

Harmittavaa, että vuosiluku on jäänyt unholaan!

Oikein on ollut ilotulitusta venetsialaisin valaistuksin. Mitähän ne olivat? Sitäkään tarina ei kerro, tuliko sade, ja jouduttiinko sittenkin tyytymään konserttiin sisätiloissa.

Vanhasta sanomalehdestä joskus näitä ihania ilmoituksia kopion ja kahvilla kellastelin. Kokeilin hopeajuottamista kehykseen aika huonolla menestyksellä, mutta jotenkin hellusia näistä pikkuruisista tauluista silti tuli. Taulut nojaavat kahteen tulitikkuaskiin, joten mignonne -kokoluokkaa ovat. 

Ilmoituksia on taulujen kummallakin puolella (lasien välissä), joten voi valita, minkälaista rientoa kulloinkin mainostelee.

Näitä tekee mieli jossain vaiheessa tehdä lisää!

Helmi

Lusthus

Tässä on minun "Lusthus", ikioma piilopaikkani. Se odottelee jo kovasti kesän tuloa. Ajattelin, että jotain kasviviljelmää pitäisi kehitellä.

Kamalan harmittavaa, etten itse mahdu sinne sisälle!

Sain rungon ikäänkuin joululahjaksi, ja olen sisustuksen seiniä myöten väsäskellyt "ihan ite". Hirmuisen hauskaa ja palkitsevaa.

Mineily on kuin virus: kerran saatu, on ja pysyy. Mineilytarve iskee kuin tauti (minulla yleensä joulun tienoilla), ja aikansa riehuttuaan onneksi myös laantuu. Uinuu aikansa ja iskee taas.

Pikku sai "miniviruksen" äidinmaidossa: väsää ja maalaa miniatyyrihahmoja ja taistelukenttiä (LOR ja WOW). Ne vasta pieniä ovatkin (tuo pohjanappi on 1,5 cm)!

Eikös olekin söpö???

Helmi