22.6.2011

Smile


Turkoosi kesäkoru ranteeseen, muistuttamaan hymyn tärkeydestä =)

Säröakaatti on mielestäni to-del-la kaunis ja kiehtova puolijalokivi. Savunvärisiin swarovskeihin ja hopeaan liitettynä miellyttivät silmääni. 


Smilen olen leimannut hopeasaveen ennen polttoa ihan tavallisella kumileimasimella. Oli se silti aika tarkkaa puuhaa... 

Smile !

Hymyyn alkaa kohta olla jo syytäkin. Käyn ihan viimeisillä bensoilla ennen kesälomani alkua. Yksi työaamu vielä ja sitten kirmaan hymysuin kesälaitumelle. JEEEEE !

Helmi

ps. Oikein mukavaa, kivaa ja sopivan kuivaa Juhannusta!!




12.6.2011

Laventelit kukkii terassillani



Viivi toivoi, että näytän tämän vuotiset laventelipuskani. 

Ilmeisesti kuitenkin tarkoitti, että hiukan kauempaa kuvattuna?
Kas näin:


Ja vielä vähän kauempaa kuvattuna, niin alkaa jo interiöörikin 
(vai exteriööri??) hahmottua... 


Auringonpaiste on niin voimakas, että värit lähtee! Pitäisi vissiin opetella kameran säätöjä... 

Auringossa kylpevä osa terassillamme on huushollin herran majapaikka, silloin kun paikallaan pysyy. Minä taas viihdyn mieluummin toisessa nurkassa. Ollaan siellä kasvieni kanssa suojassa paahteelta. 

Tähänkin nurkkaan aurinko alkaa paistaa neljältä, joten saamme (siis kasvit ja minä) kyllä ihan riittävästi suoraa auringonvaloakin. 

Jopa tämä nurkkaan vangittu minttukin. Vasta alullaan, mutta arvatenkin kesän kuluessa kasvaa taas muhkeaksi puskaksi. Kunhan muistan kastella!


Sanovat helteiden pikkuhiljaa päättyvän tältä erää, mutta siitä huolimatta toivotan kaikille ihanan aurinkoisia kesäpäiviä! 

NAUTITAAN

Helmi



5.6.2011

kivistä numeroo



Kun ihmisellä ei ole mitään tekemistä, se saa päähänsä vaikka mitä!

Lötköttelin auringonlämmössä joutilaana. Tai siis leikin joutilasta, sillä sisällä odotti mm. siivoaminen.

Tulin siinä miettineeksi, että mitähän noille turhille kasvien koristuskivillekin pitäisi tehdä. Tuossa huinivat turhan panttina, kun en ole saanut aikaseksi päästää niitä takaisin luontoon.
Uskokaa tai älkää, minä olen ne joskus OSTANUT. Näin meillä täällä Helsingissä: ostetaan kiviä muoviämpärissä (taisivat olla Kekkilän).



Nousi tuuli tuulemahan, Helmin pöytäliina lepattamahan. Äkkiä kiviä päälle, ettei taivaalle lennä!
Mutta koska kivet edelleenkään eivät edustaneet lajinsa parhaimmistoa (eivät olisi pärjänneet kivien missikisoissa), päätin vähän retuseerata niitä. Maalipensseli käteen ja kivet mattavalkoisiksi. Nyt niistä tuli mieleen kummeli (se valkoisista kivistä kasattu merimerkki).

Parin päivän päästä äidyin vielä numeroimaan ne. Nyt ne ilostuttavat kesäpöytäämme oikein oivallisesti ja mallikkaasti.

Tunnustaudun tässä samalla kivifaniksi. Mikään ei ole sen ihanampaa, kuin meren aalloissa sileäksi muotoutunut kivi. Sellainen on todella kaunis ja ihanan tuntuinen. Siispä vetoan kaikkien villikivien puolesta: älkää niitä maalailko! Ostakaa maalattavat kivet kaupasta =)

Helmi