Tyykiä

Mossen nukkuessa päiväunia siivoskelin huonettani ja sain vihdosta viimein laitettua kankaitakin järjestykseen. Päätin ottaa ohuista puuvilloistani oikein kuvat itselleni muistoksi, että ovat ne joskus olleet jonkinlaisessa järjestyksessänkin.

Tuskin kauaa pysyvät ojossa. Millään en olisi raskinut niitä laatikkoon laittaa.

Ei ne siellä kuitenkaan kauaa pysy...

Helmi

ps. Saanen esitellä: Monsieur Mosse ;-)

COTONINA

Hei ystäväni!
Viimeinkin sain Helmin Putiikin ovet suljettua JA siirrettyä puotipuuhat sinne, minne kuuluvatkin, eli COTONINAn nimiin.

Samalla tulin astuneeni "kaapista ulos" ;-)
Oikea nimenihän ei ole Helmi vaan Nina - kuten useimmat teistä jo tiesivätkin. Sama hassu kyseessä kumminkin! Helmeilyä jatkan tuttuun tapaan täällä Sucré & Mignonnen puolella.

Tervetuloa tutkimaan tuotoksiani joko
blogipuotiin www.cotoninan.blogspot.com
tai
kotisivuille www.cotonina.fi

Ihania lumenvalkoisia päiviä toivotellen,

Helmi

Lumi

Heräsin yöllä oranssiin valoon. Sellaiseen, joka syttyy kaupungissa, kun yöllä sataa lunta. Ulos katsomatta tiesin, että nyt sitä vihdoin tulee. Nukahdin uudelleen lapsenomaisen tyytyväisenä ja nousin aamulla varhain ihailemaan harvinaista herkkua: 

KOSKEMATONTA LUNTA!

SE on täällä kaupungissa tavistallaajalle harvinaista herkkua. Täällä ihmiset eivät osaa kävellä kaatumatta, joten kadut ja jalkakäytävät on het'sillään vähintään aurattava, hiekoitettava ja suolattava. Ennen kuin joku kiirekalle ehtii vetää lipat.  

Mutta vaikka aikaisin heräsinkin, en ollut ensimmäinen.

Tämä auto oli jo jättänyt yöpuunsa....

...Ja tuosta on hipsinyt lehdenjakaja.

Pian muutkin heräävät 

ja lumous haihtuu. 

Hyvää Uutta Vuotta 2012!

Hauskaa vuodenvaihdetta

ja 

Onnellista vuotta 2012 !

toivottelee 

Helmi

Lintunannaa

Askaroin kulmakunnan pikkulinnuille joulunannat.

Tein näitä monta, ja vien ne yksi kerrallaan läheiselle lintujen ruokintapaikalle, joulusta alkaen. 

Taannoisen Lintuinfluenssahysterian myötä taloyhtiössämme aikoinaan kiellettiin kaikenlainen lintujen ruokkiminen, joten näitä en saa terassilleni pistää. Ei silti, että olisi kovin järkevää muutenkaan kaupungissa, jossa rottia on kuulema enemmän kuin ihmisiä...

No, mutta siis teki kuitenkin mieleni muistaa varpusta jouluaamuna. Tai oikeammin talitinttia... Sulatin kattilassa kookosrasvan ja kaadoin sulaan melkoisen määrän linturuoaksi tarkoitettuja auringonkukansiemeniä. Tuollaiset tummat, "ihmisravinnoksi kelpaamattoman väriset" siemenet värjäsivät massankin kauniin laventelisiksi. Pistin massan jäähtymään jääkaappiin ja kun oli tarpeeksi jähmettynyt, painelin rengasmuotteihin. Paineluvaiheessa lisäsin juuttinarut massan sisälle. Naruihin tein isot solmut (jotka jätin massan ytimeen), jotta naru myös pitää, kun "ruokapöydässä keikutaan".

Sitten vaan hiukan somistusta. Laitoin vain tähän jouluversioon, juhlan kunniaksi. Ei ole tarkoitus, että puistoalueemme täyttyy koristeroskista! Lavastin kuvauspaikan terassilla. 

Niin mielelläni tahtoisin uskoa, että pikkuväki tykkää! Talven ankaruudesta ei tosin ole tietoakaan...

....toisin kuin viime vuonna jo tähän aikaan. Arvaapa, montako kertaa terassi täyttyi ääriään myöten tuulen tuivertamasta lumesta! Itseasiassa en muista. Eiköhän me sitä viikottain tyhjennetty. Kerrostaloelämäkö muka helppoa?!?

Rattoisaa viikonloppua toivotellen,

Helmi

Talviaika

Taas sitä siirrettiin. Kelloa.
Niin turhaa, niin ärsyttävää. Minä menen joka kerta ihan jetläkkiin. En saa sisäistä kelloani millään kalibroitua. Olen niin ehdottoman sataprosenttisen varmasti sitä mieltä, että kellojen siirtelystä pitäisi luopua.

Ugh, olen puhunut.
Huomaatko? Olen vihainen kuin talviunia vailla oleva karhu...

Helmi

ps. Kiitos Marie Elisabethille Aperture -vinkistä!! Kävin lataamassa 30 päivän trialin, ja katsos, mitä osasin IHAN ITE tehdä! Tämäpäs onkin sitten koukuttava ohjelma. Ostaa aivan varmasti ja yrittää opetella käyttämään kunnolla =)

Standard goods

Kehtaako tätä nyt tunnustaakaan? 

Vasu täynnä pullonkorkkeja. 

Ihan itse 

aikojen kuluessa 

hyvässä seurassa 

korkattuja. 

Mukavia muistoja. 

Pullonkorkkien lisäksi himoitsen vanhoja avaimia. 

Niilläkin olisi niin monta tarinaa kerrottavanaan

Jos vain kykenisin kuulemaan juttusiaan. 

Nämä nyt olivat vain jonkinlaisia tilkesanoja. Kokeilin Picasassa merkkailla valokuviani. Aika työlästä! Voisiko joku ystävällinen sielu opettaa helpomman ja nopeamman keinon? 

toivoisi 

Helmi

Ei sais koskea....

..... blogiasetuksiin.

Halusin syksyn tullen vähän vaihtelua blogini ulkoasuun. Tiedättehän, syksy tuo aina tullessaan hirvittävän vimman muutella huonekalujen järjestystä, vaihtaa verhoja, uudistaa pesää. Niin nyt jostain syystä myös tätä blogipesää.

Mallailin fontteja, värejä, palkkileveyksiä... Ei tästä nyt oikein hyvää tullut (jatkan penkomista ja mallailua todennäköisesti vielä myöhemminkin), mutta palkinnoksi sain sen, että kaikki vanhatkin tekstit (ja kuvat) näyttävät olevan herttasen sekaisin.

Anteeksi nyt, jos sattuu jonkun silmään. En jaksa ruveta vanhoja siistimään, joten saavat olla kuinka ovat.

Aurinkoista ja lämmintä perjantaipäivää
ja ihanaa viikonloppua !

Helmi

Rapuilua

Vietimme Taiteiden yötä taivasalla terassillamme. Rapuilimme nauttien lempeän elokuisen ehtoon tummuessa. Uskomattoman ihana ilta!

Pöytä "notkui" asiaan kuuluvaa serviisiä. 

Tällaiset lautaset on ammoisina aikoina tullut maalattua, kun nuoruudessani (?!?) harrastin posliinin maalausta.

Tottakai täräytimme ilmoille myös parit rapulaulutkin, joista suosituin on korvakuulolta opittu raumalainen ryyppylaulu:  

Kaad liiveihis ryyp

Hyväs seuras vaik kaks

Ja kolmaski viäl, 

jos snu veres o paks.

Mut älä

ussempa kaad!

An men siu suun.

Taik muuden käy nii

et se ryyp

kaada snuu!

Sanoma on perin viisas. Kolmeen lasilliseen on hyvä lopettaa tai käy huonosti. On tietysti eri asia, minkä kokoisia lasit ovat!

Tämä komea valohärdelli takasi sen, että pimenevässä illassa näki ronkkia ruokaansa. 

Mutta kun oli syöty ja oli jo ihan pimeää, asetuimme vierekkäin nenät kohti taivasta. Oli suorastaan taianomaista tutkia tähtien syttymistä. Ihan kuin "Joku" olisi sytytellyt niitä yksitellen....

Ensi viikolla alkaa syksy; ensimmäinen syyskuukausi. 

Tervetuloa! 

Olen valmis!

Helmi

kivistä numeroo

Kun ihmisellä ei ole mitään tekemistä, se saa päähänsä vaikka mitä!

Lötköttelin auringonlämmössä joutilaana. Tai siis leikin joutilasta, sillä sisällä odotti mm. siivoaminen.

Tulin siinä miettineeksi, että mitähän noille turhille kasvien koristuskivillekin pitäisi tehdä. Tuossa huinivat turhan panttina, kun en ole saanut aikaseksi päästää niitä takaisin luontoon.
Uskokaa tai älkää, minä olen ne joskus OSTANUT. Näin meillä täällä Helsingissä: ostetaan kiviä muoviämpärissä (taisivat olla Kekkilän).

Nousi tuuli tuulemahan, Helmin pöytäliina lepattamahan. Äkkiä kiviä päälle, ettei taivaalle lennä!
Mutta koska kivet edelleenkään eivät edustaneet lajinsa parhaimmistoa (eivät olisi pärjänneet kivien missikisoissa), päätin vähän retuseerata niitä. Maalipensseli käteen ja kivet mattavalkoisiksi. Nyt niistä tuli mieleen kummeli (se valkoisista kivistä kasattu merimerkki).

Parin päivän päästä äidyin vielä numeroimaan ne. Nyt ne ilostuttavat kesäpöytäämme oikein oivallisesti ja mallikkaasti.

Tunnustaudun tässä samalla kivifaniksi. Mikään ei ole sen ihanampaa, kuin meren aalloissa sileäksi muotoutunut kivi. Sellainen on todella kaunis ja ihanan tuntuinen. Siispä vetoan kaikkien villikivien puolesta: älkää niitä maalailko! Ostakaa maalattavat kivet kaupasta =)

Helmi

Hyvää Pääsiäistä!

Olen kranttu yllätysmunien suhteen. Yllätykset menevät vuosi vuodelta tyhmempään suuntaan ja tänä vuonna oli todella vaikeaa löytää edes vähänkään kauniita munia! Musta "Pääkkikkö" tai "Habbo" -muna ei täytä laatukriteereitäni ja Nalle Puh ym. Disney -aiheinen (hoh hoijaa) kyllästyttää. Missä olivat kaikki kukalliset, raidalliset, pilkulliset? Herkät ja pastelliset? 

No niin, nekin siis piti tehdä itse....

Käärin valmiit yllätysmunat folioon ja somistelin kankaanpaloin ja nauhoin. Piste. 

Nämä ovat minusta paljon nätimmät. Vielä jään odottamaan sitä yllätysmunaa, joka kätkee sisuksiinsa sormuksen tai muun korun. Saisi se rihkamaakin olla, mutta Tillander ja kumppanit: vinkkinä vain, että kysyntää olisi!!

Näillä mennään tämä pääsiäinen. Nuo puput ovat minulle erityisen rakkaita. Mieheni osti ne minulle ensimmäisenä yhteisenä Pääsiäisenämme. 

Muniin liittyen, haluatkos kuulla jotain surkuhupaisaa?

Laittelin viikko sitten terassin pöydälle (siihen ikkunan taakse iloksemme) somistukseksi mm. niinestä ja heinistä kyhäämäni "linnunpesän", johon sijoittelin viisi somaa viiriäisen munaa (sellaisia tyhjäksipuhallettuja). Eilen huomasin, ettei yhtään ainoaa munaa ole enää jäljellä. Tuuli niitä ei ole vienyt, vaan....harakka, varis, lokki??? 

Mahtoi maistua hyvälle! =D

Oikein ihanaa ja aurinkoista Pääsiäistä!

Helmi

Keväistä puhinaa

Puuhaa piisaa ja kiirettä riittää.
Ihanan aurinkoista viikonloppua olen vietellyt vipeltäen paikasta toiseen.

Eilen erehdyin Messukeskukseen. Onneksi olin jo ennen kymmentä porteilla "ihan vaan muutaman muun kanssa", että ehdin ajoissa pois, ennen kuin paikka oli aivan tupaten täynnä.  Pikainen vilkaisu puurtarhapuolelle ja tarkemmin sisustuspuolelle. Wanilla Rosen osastolle jätin ihanan kahvikannun. En sitä lopulta - kahvitaukoisen ostopäätöstuumailun jälkeen - raaskinut ostaa. Sen sijaan mukaan lähti uunituore JDL -lehti ihanine parsaresepteineen.

Pussukkatehdas käy kuumana. Kuvissa olevat olen tehnyt omaan tarpeeseen, mutta tilauspuolella kuhinaa riittää. Terkut mm. Sarille!

Saippuaakin tein uuden erän kuivumaan. Ja terassilla heittelin talviset, pystyyn kuolleet kanervat pois ja siivosin paikat "kevätkuntoon". Istahdinpa aurinkoon hetkeksi kahvikupposellekin. Mukavasti tuulensuojaan!

Se vain surettaa, etten oikein ole ehtinyt blogejanne käydä lukemassa! Ehkäpä tänään rauhotun ja tulen kyläilemään.


Mukavia keväisiä päiviä kaikille!

Helmi

Iloista päivää Ystävälle!

Iloinen tervehdys Sinulle, ystäväni!
Tuli taas ylitse pääsemätön tarve näpertää jotain ylisuloista ja söpöä.

Purin tarmoni näihin kortteihin, joista kaksi isompaa lähetin isovanhemmille ja keskimmäisen saat tässä sinä.

Käytin kortteihin papereita ja nauhoja varastostani. Tildaa varmaan suurimmaksi osaksi. Penny Blackin liemat väritin vesivärikynillä.

"Noin sata vuotta sitten" ostin  setin Rexel Derwentin kyniä, jotka ovat todellakin maksaneet itsensä takaisin. Värittää voi puukynätyyliin, voi  lisätä vettä etu- tai jälkikäteen tai siten, että ottaa väriä siveltimellä kynän kärjestä, kuten tein näitä kortteja väritellessä.




Vähän rikkovat nyt tässä hempsukkaa värimaailmaa, mutta tuokoot väriä päivääsi!

=) Helmi

Ensimmäinen Adventti

Tänä vuonna sytytän adventtikynttilät tähän tapaan. Setin olen hankkinut Adalmiinan Helmestä. Kynttilät on valettu laseihin ja ympärille ommeltu puuvillaiset liinat, joissa numerobrodeeraukset. Kaunis ja näpsäkän oloinen idea.

Toivotan sinulle oikein hyvää ja tunnelmallista Adventtiaikaa!

Helmi

Pipurallana

Torstaista lähtien olen ollut jonkun ihme taudin kourissa. Perjantaina sentään jaksoin töihin, mutta viikonloppu meni sohvan pohjalla. Tänään olen testannut, millaista on elää ilman Buranaa....

Kollegan neulomat villasukat jalassa vällyn alta olen katsellut maailmaa sen minkä olen jaksanut. Etupäässä olen nukkunut.

Vällyn raahasin kesällä Pariisista asti, Maison de Famillelta. Olisi samantyyppisiä varmasti kotomaastakin löytynyt, mutta suveniirina se kotio tuotiin. Butiikki sai minut ihan sekaisin. Mun makuuni...

Itseasiassa vällyyn ihastui oikopäätä koko perhe, joten päätös oli helppo. Oikein on mukava ja lämmin. Löysäkudoksista puuvillaa, vaikka pellavalta näyttää. Taisin minä muutamat pariisilaiset unetkin nähdä ;-)

Luulenpa, että nyt alkaa pää-korva-kaula-raajasärky pikkuhiljaa helpottaa. Jokohan sitä huomenna sitten töihin pääsisi?

Aurinkoista perjantaita

Minulla on tänään lomapäivä!

Suureksi ilokseni myöskin aurinko on päättänyt tänä aamuna paistaa, piiiiiitkästä aikaa. Se yltää juuri ja juuri horisontin yläpuolelle, mutta onnistuu silti valtaamaan kotini säteillään. Olen niin onnellinen! Enkä ole huomaavinanikaan sitä villakoira-armeijaa, jonka se säteillään sohvan alta paljastaa!

Tänään aion tehdä kaikkea mukavaa: ommella, askarrella, paketoida....

Mieleni tekisi kovasti esitellä aikaansaannoksiani, mutta mitä jos joulupukki suuttuu?!? Tai pienet tontut paljastavat joululahjasalaisuuteni? Ei. Pitää nyt vain odottaa tammikuulle, ennen kuin saan kertoa, mitä olen keksinyt laitella.

Siispä toivottelenkin tässä sinulle oikein ihanaa viikonloppua! 

Muistakaamme Pyhäinpäivänä edesmenneitä sukupolvia. Minun luonani viivähtävät pappa, mummi, mamma, appiukko, eno....

Heitäkään eivät villakoirani häiritse.
<3

Helmi

Tähtitehdas

Ulkona on niin tolkuttoman syksyistä ja synkeää.

Ihanaa, kun saa viettää joutislasta sunnuntaipäivää sisätiloissa, villasukat jalassa. 

Kissakonttorilla on tähtitehdas. Olen ommellut pehmoisia tähtiä omaksi ja ehkäpä muidenkin iloiksi.

Sisävalaistus riittänyt tähdistön kuvaamiseen, joten piipahdin terassilla kuvaussessiossa. Laventelipuska osoittautui kivaksi taustaksi kuvauskohteelleni.

Vielä ei ole pakkanen vienyt kaikkea vihreyttä terassiltani. Tuo laventeli ja pelargoniat uhmaavat syksyn koleutta. Villiviinin punaiset lehdet tuuli on kyllä jo puhkunut mukaansa!

Terassi on jo saatettu talvikuntoon. Ikkunan eteen olen bygannut tuikkusommitelman kanervista, omenista (kestävät ulkona yllättävän kauan) ja sammaleesta. 

Pikkuhiljaa vaivun kaamokseen. Yritän olla vaipumatta talviunille.

Tunnelmaa sinunkin syksyysi!

Helmi

Aurinkoiset terveiset

Kävimme lataamassa D-vitamiinivarastoja Algarven auringossa. Ihanan levollinen reissu.

Tahdon jakaa kanssasi nämä kuvat, joista aion ensi talven pimeydessä itselleni voimia ammentaa. Kenties ne lämmittävät sinuakin!

Pistän silmät kiinni, ja tunnen lämmön. :-)

Helmi