18.7.2010

Shaalinpoikanen

Heinähelteillä keksin viimein keinon, jolla saan pidettyä itseni aloillani. En näet pysty istumaan paikallani, vaan hakeudun koko ajan jonkun pikku puuhan pariin. Suorastaan stressaavaa, jos sen itsekin ymmärtää!


Sain oivan idean: latasin Sinuhe egyptiläisen Adlibriksestä iPodiini (ei halpa äänikirja, mutta joka sentin väärtti) ja tälläsin itseni koirankalposeen (aurinkovarjon alle) virkkuukoukkuineni. Jo pysyy Helmi-rouva paikallaan. Yhtäjaksoisesti jopa tunnin!


Tässä on shaalinpoikanen parin tunnin ikäisenä. Ihan rääpälehän se vielä on, jos ajattelee, millainen vonkale siitä pitäisi täysikasvuisena tulla. Mutta pikkuhiljaa - Sinuhen edetessä - virkkaan siihen talvea varten kaiken heinäkuun lämmön, jota meille nyt  TODELLAKIN suodaan!

Idean sain Sinkkisangon Anulta, joka on samaisesta Rowanin langasta neulonut itselleen sinisen kaulahuivin. Kokeilin ensin neulomista, mutta mohair ei sillä tavoin juossut tarpeeksi kevyesti hyppysissäni. Muutenkin olen huomannut, että kesällä virkkuukoukku on jotenkin kevyempi ja joustavampi. Virkata voi vaikka riippukeinussa (on kokeiltu sitäkin!)


Ja mitä tulee itse shaaliin...Siitä tulee unelman kevyt.... kesäisen poutapilven kevyt.
Ja heinäpäivän lämpöinen....


Lempeitä kesäpäiviä kaikille!


Helmi

Ei kommentteja: