21.7.2010

Lusikan uusi elämä

Vanhaa ja dissattua hopealusikkaa yrittelin aikani puhdistella, muttei se enää kyennyt täyteen säihkyyn. Juttelin sille aikani ja yhdessätuumin päätimme, että nyt on muodonmuutoksen aika.

Voimasaksilla kaula poikki. Terävimmät kulmat viilaten ja sitten vaan kurkusta kiinni ja vääntämään.
Hopealangasta ja helmistä vähän koristusta kaulalleen.


Lusikanraato kaulallani olen nyt ylpeänä liikuskellut.
Minusta tämä on HIANO.
Jostain syystä mieheni on kätkenyt hopeaimistomme.... ;-)

Helmi

5 kommenttia:

Viivi kirjoitti...

Hihii - jos sulla siis näkyy töissä veitsiä, haarukoita, kakkulapioita yms. kaulassa/ranteessa/korvissa, niin olet siis kätkön löytänyt.

Elsa kirjoitti...

Niinon, tosi hieno, ja kun vielä omatekemä, niinavot.

Sanna kirjoitti...

Hieno! Ei parane nauraa niille haarukoille. Meidän koulussa joku takoi haarukasta rannekorun. :D Ja oli vielä aika hieno! Tällä kaulakorumenetelmällä kummilusikatkin saisivat ensimmäistä kertaa käyttötarkoituksen.. heh!

Helmi kirjoitti...

Noh noh, Viiviseni...viikon päästä näe, millainen joulukuusi minusta on lomalla tullut!

Kaikille nyt kuitenkin tiedoksi, että niin paljon hopeasta tykkään, etten suinkaan aio muuttaa (koko??) hopeavarantoamme korumuotoon. Vaikkakin tuo haarukkaidea alkoi oitis kiinnostaa! Sen vaan sanon, että innostuinpa tälläkin saralla katselemaan aivan uusin silmin vanhaa roinaa. Ou nou.

Yleisesti ottaen, olen huomannut, että muutan mieluummin uutta vanhaksi kuin toisin päin. Mutta täytyyhän sitä rajojaan rikkoa, eikö?

Marie Elisabeth's rum kirjoitti...

Tulin heti kurkkaamaan miltä kaulakorusi näyttää ;) Todella kaunis !!! Tuota tosiaan rinta rottingilla kantelisin :)
Olet todella taitava käsistäsi.