Rapuilua

Vietimme Taiteiden yötä taivasalla terassillamme. Rapuilimme nauttien lempeän elokuisen ehtoon tummuessa. Uskomattoman ihana ilta!

Pöytä "notkui" asiaan kuuluvaa serviisiä. 

Tällaiset lautaset on ammoisina aikoina tullut maalattua, kun nuoruudessani (?!?) harrastin posliinin maalausta.

Tottakai täräytimme ilmoille myös parit rapulaulutkin, joista suosituin on korvakuulolta opittu raumalainen ryyppylaulu:  

Kaad liiveihis ryyp

Hyväs seuras vaik kaks

Ja kolmaski viäl, 

jos snu veres o paks.

Mut älä

ussempa kaad!

An men siu suun.

Taik muuden käy nii

et se ryyp

kaada snuu!

Sanoma on perin viisas. Kolmeen lasilliseen on hyvä lopettaa tai käy huonosti. On tietysti eri asia, minkä kokoisia lasit ovat!

Tämä komea valohärdelli takasi sen, että pimenevässä illassa näki ronkkia ruokaansa. 

Mutta kun oli syöty ja oli jo ihan pimeää, asetuimme vierekkäin nenät kohti taivasta. Oli suorastaan taianomaista tutkia tähtien syttymistä. Ihan kuin "Joku" olisi sytytellyt niitä yksitellen....

Ensi viikolla alkaa syksy; ensimmäinen syyskuukausi. 

Tervetuloa! 

Olen valmis!

Helmi

Syyskesän kukat

Mikä nyt on? Loppukesä...alkusyksy? Syyskesä?
Olen aina ja vankkumattomasti ollut sitä mieltä, että elokuu on kesäkuukausi. Paljon enemmän kuin kesäkuu itse. Kesäkuussahan, juhannuksen tienoilla voi "hyvässä lykyssä" tulla vaikka räntää. Mutta kesäkuukaudestaan huolimatta elokuu alkaa selvästikin kääntyä syksyyn. Niin ajatuksetkin.

Sain vaihdettua terassikukat syksyisempiin. Liila ja hopeavihreä miellyttivät silmääni. KAS KUMMAA, sillä värimaailmahan on ihan suoraan laventeleista...

Ja vaikka kuinka puutarhakaupassa pänttäsin lajikkeiden nimet päähäni, niin enkös ne jo kotiin tultuani ollut unohtanut. Heinää, mutta mitä heinää? Ja olisko tuo toinen nyt sitten joku krysantteemi? Ei mitään "hajua"! Tiedätkö sinä?

Mutta siellä ne nyt terassi-ikkunan takaa meitä ilostuttavat. Tuossa kuvassa ne tosin iloitsevat itse aurinkokylvystään, jonka niille heti kotiintulon kunniaksi annoin. Eli kuvan kori ei ole ns. loppusijoituspaikka =)

Ihania loppukesän kuulaita päiviä toivotellen,

Helmi

Kalenterin kannet tilaustyönä

Kaikenlaista on tullut touhuttua ihanasta kesästä nauttimisen lomassa.
Heidi tilasi Unika -kalenteriinsa irtokannet. Tällaiset tein.

Päällinen pellavaa, vuori ohutta puuvillaa. Hempeää pitsiä ryhdittää mustavalkoinen puuvillanauha. Ja pieni "muistilappu" muistuttaa elämämme tärkemmistä tehtävistä: Meidän pitää muistaa elää, rakastaa ja nauraa!! Ihan joka päivä. 

Siinä eväitä pikkuhiljaa alkavalle syyskaudelle. Nautitaan nyt kuitenkin täysin siemauksin vielä ihanaakin ihanimmista elokuun päivistä!

Helmi

Makuupussi iPadille

Sain sen viimein! iPadini, jonka tilasin huhtikuussa.

Ostin sille toki näyttösuojan, mutta niin hellunen laite on, että piti heti tehdä myös "makuupussi".
Samalla sai pikkuveli iPhonekin oman pussinsa... ettei tule veljeksille riitaa ;-)

Isoveli-iPadin makuupussi on koristeltu kirjaimin, ja kuinka ollakaan pikkuveli-iPhone nukkuu numeroin koristetussa pussissaan. Nämä ovat sellaisia kesäversioita. Jahka syksy koittaa (ei kiitos vielä vähään aikaan!!), pojat saanevat toisen näköiset pussit. 

Nappikiinnitys on melkeinpä rekvisiittaa... Ei se sieltä minnekään holahda!

Tästä pienokaisteni kanssa jatkan vielä lomailuani.
Oikein hyvää kesän JATKOA sinullekin!

Helmi
ps. Tarvitsetko sinäkin makuupussin iPadillesi? Tehdään!

Smile

Turkoosi kesäkoru ranteeseen, muistuttamaan hymyn tärkeydestä =)

Säröakaatti on mielestäni to-del-la kaunis ja kiehtova puolijalokivi. Savunvärisiin swarovskeihin ja hopeaan liitettynä miellyttivät silmääni. 

Smilen olen leimannut hopeasaveen ennen polttoa ihan tavallisella kumileimasimella. Oli se silti aika tarkkaa puuhaa... 

Smile !

Hymyyn alkaa kohta olla jo syytäkin. Käyn ihan viimeisillä bensoilla ennen kesälomani alkua. Yksi työaamu vielä ja sitten kirmaan hymysuin kesälaitumelle. JEEEEE !

Helmi

ps. Oikein mukavaa, kivaa ja sopivan kuivaa Juhannusta!!

Laventelit kukkii terassillani

Viivi toivoi, että näytän tämän vuotiset laventelipuskani. 

Ilmeisesti kuitenkin tarkoitti, että hiukan kauempaa kuvattuna?
Kas näin:

Ja vielä vähän kauempaa kuvattuna, niin alkaa jo interiöörikin 

(vai exteriööri??) hahmottua... 

Auringonpaiste on niin voimakas, että värit lähtee! Pitäisi vissiin opetella kameran säätöjä... 

Auringossa kylpevä osa terassillamme on huushollin herran majapaikka, silloin kun paikallaan pysyy. Minä taas viihdyn mieluummin toisessa nurkassa. Ollaan siellä kasvieni kanssa suojassa paahteelta. 

Tähänkin nurkkaan aurinko alkaa paistaa neljältä, joten saamme (siis kasvit ja minä) kyllä ihan riittävästi suoraa auringonvaloakin. 

Jopa tämä nurkkaan vangittu minttukin. Vasta alullaan, mutta arvatenkin kesän kuluessa kasvaa taas muhkeaksi puskaksi. Kunhan muistan kastella!

Sanovat helteiden pikkuhiljaa päättyvän tältä erää, mutta siitä huolimatta toivotan kaikille ihanan aurinkoisia kesäpäiviä! 

NAUTITAAN

Helmi

kivistä numeroo

Kun ihmisellä ei ole mitään tekemistä, se saa päähänsä vaikka mitä!

Lötköttelin auringonlämmössä joutilaana. Tai siis leikin joutilasta, sillä sisällä odotti mm. siivoaminen.

Tulin siinä miettineeksi, että mitähän noille turhille kasvien koristuskivillekin pitäisi tehdä. Tuossa huinivat turhan panttina, kun en ole saanut aikaseksi päästää niitä takaisin luontoon.
Uskokaa tai älkää, minä olen ne joskus OSTANUT. Näin meillä täällä Helsingissä: ostetaan kiviä muoviämpärissä (taisivat olla Kekkilän).

Nousi tuuli tuulemahan, Helmin pöytäliina lepattamahan. Äkkiä kiviä päälle, ettei taivaalle lennä!
Mutta koska kivet edelleenkään eivät edustaneet lajinsa parhaimmistoa (eivät olisi pärjänneet kivien missikisoissa), päätin vähän retuseerata niitä. Maalipensseli käteen ja kivet mattavalkoisiksi. Nyt niistä tuli mieleen kummeli (se valkoisista kivistä kasattu merimerkki).

Parin päivän päästä äidyin vielä numeroimaan ne. Nyt ne ilostuttavat kesäpöytäämme oikein oivallisesti ja mallikkaasti.

Tunnustaudun tässä samalla kivifaniksi. Mikään ei ole sen ihanampaa, kuin meren aalloissa sileäksi muotoutunut kivi. Sellainen on todella kaunis ja ihanan tuntuinen. Siispä vetoan kaikkien villikivien puolesta: älkää niitä maalailko! Ostakaa maalattavat kivet kaupasta =)

Helmi