Syksyistä parveke-elämää

Kun terassilla ei enää tarkene, jatkan "ulkoilua" parvekkeellamme. Viikonloppuaamuisin sytytän kynttilän ja kääriydyn fyllinkeihin nauttimaan aamukahvista kirjan kera. Ihan hiljaa, talitinttien tohinoita kuunnellen. 

Minä NIIN nautin parvekkeestani taas muutaman vuoden häädön jälkeen! Alakerrassamme ahkerasti parveketupakoinut pariskunta aiheutti sen, että meidän parvekkeemme muuttui käytännössä "autotalliksi", eli -tiedäthän- kaiken ylimääräisen kaman säilytyspaikaksi. Siellä ei yksinkertaisesti voinut olla sauhun vuoksi. Niin, parvekelasithan aiheuttavat todellisen hormi-ilmiön, eli kaikki tupakansavu nousi meille. Mutta viime keväänä he muuttivatkin pois ja minä sain parvekevaltakuntani takaisin =)

Voit vain mielessäsi kuvitella sitä häärinää, kun kamat lensivät nurkista pois ja vanha rottinkidivaanini kuoriutui kamakasan alta.  Ja uutta tekstiiliä kehiin. Teinpä tuollaisen aurinkokatoksenkin, sillä partsille paistaa aurinko yhdestä lähtien ja se HIEMAN häikäisi kesällä. Katos osoittautui kovin kodikkaaksi suojaksi, joten en ole raaskinut luopua siitä vieläkään. Edelleen se suojaa laskevan ilta-auringon kirkkaimmilta säteiltä. 

Fyllinkien lisäksi minua lämmittää kylmimpinä aamuina ylös kattoon kiinnitetty infrapunalämpölamppu. Uskomattoman tehokas ollakseen ihan tavallinen rautakaupan halpismalli! 

Suloisia syksyn aamuja sinullekin!

Ei sais koskea....

..... blogiasetuksiin.

Halusin syksyn tullen vähän vaihtelua blogini ulkoasuun. Tiedättehän, syksy tuo aina tullessaan hirvittävän vimman muutella huonekalujen järjestystä, vaihtaa verhoja, uudistaa pesää. Niin nyt jostain syystä myös tätä blogipesää.

Mallailin fontteja, värejä, palkkileveyksiä... Ei tästä nyt oikein hyvää tullut (jatkan penkomista ja mallailua todennäköisesti vielä myöhemminkin), mutta palkinnoksi sain sen, että kaikki vanhatkin tekstit (ja kuvat) näyttävät olevan herttasen sekaisin.

Anteeksi nyt, jos sattuu jonkun silmään. En jaksa ruveta vanhoja siistimään, joten saavat olla kuinka ovat.

Aurinkoista ja lämmintä perjantaipäivää
ja ihanaa viikonloppua !

Helmi

Tunnustus

Tyttö kylmän maan, eli Sara antoi minulle tunnustuksen!
Kiitos Sara!

Kuinkas se nyt menikään?  Tunnustuksen saajan pitää:

1. Kiittää tunnustuksen antajaa. 
2. Antaa tunnustus kahdeksalle bloggaajalle.
3. Ilmoittaa näille kahdeksalle tunnustuksesta.
4. Kertoa kahdeksan satunnaista asiaa itsestään.

Jos minä nyt sitten aloittelen kertomalla satunnaisia itsestäni.
Minä:

- rakastan Fazerin Sinistä (Onko niitäkin, jotka eivät?!?!)
- olen ehdottomasti kesäihminen
- taidan olla karhu, nukkuisin mieluusti talviunta
- tahtoisin niin kovasti karkeakarvaisen kääpiömäyräkoirauroksen
- en syö maksaa. Enkä muitakaan sisäelimiä.
- vähän pelkään lentämistä
- silti lensin pari viikkoa sitten Rodoksen lämpöön (ja takaisin tänne pimeyteen)
- en kestä hitautta.

Voisin ilman muuta jakaa tämän tunnustuksen eteenpäin teille kaikille, mutta jospa tällä kertaa nimeäisin:
- Tibs (Shop Travel Food
- Viivi (os. Redcheetah's Pouta)
- Minnamarika (Lumivalkoista)
- Anu (Sinkkisanko)
- Marie (Marie Elisabeth's Rum)
- Elsa (Elsass)
- Kesäkukka (Kesäkukan elämää)
- Heidi (All I ever wanted is here)
- Lovviisa (Lovviisan elämää).

Käväisen vielä luonanne ja sanomassa "heipat"!

Ilostuin kovasti Saran yllätyksestä. Taidan laittaa sen ihan tuohon sivuseinälle.

=) Helmi

Syyskuun 26 p:nä

Syyskuun 26. päivänä meidän perheessä juhlitaan. 

Mutta niin näköjään tehtiin joskus aikoinaankin. 

Harmittavaa, että vuosiluku on jäänyt unholaan!

Oikein on ollut ilotulitusta venetsialaisin valaistuksin. Mitähän ne olivat? Sitäkään tarina ei kerro, tuliko sade, ja jouduttiinko sittenkin tyytymään konserttiin sisätiloissa.

Vanhasta sanomalehdestä joskus näitä ihania ilmoituksia kopion ja kahvilla kellastelin. Kokeilin hopeajuottamista kehykseen aika huonolla menestyksellä, mutta jotenkin hellusia näistä pikkuruisista tauluista silti tuli. Taulut nojaavat kahteen tulitikkuaskiin, joten mignonne -kokoluokkaa ovat. 

Ilmoituksia on taulujen kummallakin puolella (lasien välissä), joten voi valita, minkälaista rientoa kulloinkin mainostelee.

Näitä tekee mieli jossain vaiheessa tehdä lisää!

Helmi

Tuhkaa ja jäätä

Viikonloppuni saattaa kulua koruilussa... Lajittelin viikolla helmihankintojani, ja jo rupesivat sormet syyhyämään koruilun kimppuun.

Tuliakaatteja ja vuorikristallia. Tulee mieleen jää ja tulivuoren tuhka. 

Sopii ranteeseen hopeisen (lahjaksi saadun) rannerenkaani seuraan. 

Tjaha, kuvista kyllä huomaa, milloin aurinko on paistanut, ja milloin ei.... Minä en varmaan IKINÄ opi ottamaan kelvollisia kuvia :-(

Kas näin väännetään rau... hopeoitua lankaa. 

Oikein leppoisaa viikonloppua Sinulle!

Toivottaa 

Helmi

Rinkulatehdas

Koruilukuumettani hillitäkseni päätin tehdä jotain....hyödyllistä (??)
Harjoittelin hopeaketjun tekoa. Tai oikeammin niiden rinkuloiden tekoa.

TIETENKÄÄN en tuhlannut hopeaani moiseen, vaan kiersin ja sahasin hopeoitua kuparilankaa.
Ja niin teen toki vielä kauan ennen kuin tohdin hyökätä hopealangan kimppuun.

Hauskaa puuhaa tuo rinkulatehtailu! Tarkkana saa olla, että tulee tarpeeksi timmejä rinkuloita.

Vaan paaaljon enemmän saa vääntää ennen kuin on koko ketjun rinkulat kasassa. Olisi kiva kuulla kommentteja oikeilta hopeanikkareilta, miten te hopearinkuloitanne teette. Tuhansien sarjoissa vaiko silloin tällöin pikkuisen?

Rinkulaterkkusin,
Helmi

Botswanalla syksyyn

Olen aivan ihastunut tähän kivihelmeen! Botswanan akaattiin.
Tein siitä itselleni syyssävyisen kaulanauhan. Tykkään kovasti!

Pitkästä aikaa iski muutenkin taas koruilukuume. Siivoskelin ja järjestelin työhuonettani. Ja samalla tulin tonkineeksi helmivarastojani...ja siitä se ajatus sitten lähti....

Katsotaanpa nyt sitten, mitä syksyn aikana tulee värkättyä. 

Helmi