kivistä numeroo

Kun ihmisellä ei ole mitään tekemistä, se saa päähänsä vaikka mitä!

Lötköttelin auringonlämmössä joutilaana. Tai siis leikin joutilasta, sillä sisällä odotti mm. siivoaminen.

Tulin siinä miettineeksi, että mitähän noille turhille kasvien koristuskivillekin pitäisi tehdä. Tuossa huinivat turhan panttina, kun en ole saanut aikaseksi päästää niitä takaisin luontoon.
Uskokaa tai älkää, minä olen ne joskus OSTANUT. Näin meillä täällä Helsingissä: ostetaan kiviä muoviämpärissä (taisivat olla Kekkilän).

Nousi tuuli tuulemahan, Helmin pöytäliina lepattamahan. Äkkiä kiviä päälle, ettei taivaalle lennä!
Mutta koska kivet edelleenkään eivät edustaneet lajinsa parhaimmistoa (eivät olisi pärjänneet kivien missikisoissa), päätin vähän retuseerata niitä. Maalipensseli käteen ja kivet mattavalkoisiksi. Nyt niistä tuli mieleen kummeli (se valkoisista kivistä kasattu merimerkki).

Parin päivän päästä äidyin vielä numeroimaan ne. Nyt ne ilostuttavat kesäpöytäämme oikein oivallisesti ja mallikkaasti.

Tunnustaudun tässä samalla kivifaniksi. Mikään ei ole sen ihanampaa, kuin meren aalloissa sileäksi muotoutunut kivi. Sellainen on todella kaunis ja ihanan tuntuinen. Siispä vetoan kaikkien villikivien puolesta: älkää niitä maalailko! Ostakaa maalattavat kivet kaupasta =)

Helmi