Askaroin kulmakunnan pikkulinnuille joulunannat.
Tein näitä monta, ja vien ne yksi kerrallaan läheiselle lintujen ruokintapaikalle, joulusta alkaen.
Taannoisen Lintuinfluenssahysterian myötä taloyhtiössämme aikoinaan kiellettiin kaikenlainen lintujen ruokkiminen, joten näitä en saa terassilleni pistää. Ei silti, että olisi kovin järkevää muutenkaan kaupungissa, jossa rottia on kuulema enemmän kuin ihmisiä...
No, mutta siis teki kuitenkin mieleni muistaa varpusta jouluaamuna. Tai oikeammin talitinttia... Sulatin kattilassa kookosrasvan ja kaadoin sulaan melkoisen määrän linturuoaksi tarkoitettuja auringonkukansiemeniä. Tuollaiset tummat, "ihmisravinnoksi kelpaamattoman väriset" siemenet värjäsivät massankin kauniin laventelisiksi. Pistin massan jäähtymään jääkaappiin ja kun oli tarpeeksi jähmettynyt, painelin rengasmuotteihin. Paineluvaiheessa lisäsin juuttinarut massan sisälle. Naruihin tein isot solmut (jotka jätin massan ytimeen), jotta naru myös pitää, kun "ruokapöydässä keikutaan".
Sitten vaan hiukan somistusta. Laitoin vain tähän jouluversioon, juhlan kunniaksi. Ei ole tarkoitus, että puistoalueemme täyttyy koristeroskista! Lavastin kuvauspaikan terassilla.
Niin mielelläni tahtoisin uskoa, että pikkuväki tykkää! Talven ankaruudesta ei tosin ole tietoakaan...
....toisin kuin viime vuonna jo tähän aikaan. Arvaapa, montako kertaa terassi täyttyi ääriään myöten tuulen tuivertamasta lumesta! Itseasiassa en muista. Eiköhän me sitä viikottain tyhjennetty. Kerrostaloelämäkö muka helppoa?!?
Rattoisaa viikonloppua toivotellen,
Helmi