Talviaika

Taas sitä siirrettiin. Kelloa.
Niin turhaa, niin ärsyttävää. Minä menen joka kerta ihan jetläkkiin. En saa sisäistä kelloani millään kalibroitua. Olen niin ehdottoman sataprosenttisen varmasti sitä mieltä, että kellojen siirtelystä pitäisi luopua.

Ugh, olen puhunut.
Huomaatko? Olen vihainen kuin talviunia vailla oleva karhu...

Helmi

ps. Kiitos Marie Elisabethille Aperture -vinkistä!! Kävin lataamassa 30 päivän trialin, ja katsos, mitä osasin IHAN ITE tehdä! Tämäpäs onkin sitten koukuttava ohjelma. Ostaa aivan varmasti ja yrittää opetella käyttämään kunnolla =)

Liilat neliöt

Niin on mielestäni herkkua, että tekisi mieleni suuhun panna!

Tykästyin kovasti tähän liilaan raita-akaattiin. Nopsaan syntyi rannekoru. Ihan ite väänsin lukonkin... 

Tälle pitää ehdottomasti saada joku kaulakoru pariksi, sillä onneksi neliötä on vielä jäljellä. Eikun suunnittelemaan!

Luumun ja liilan sävyt jostain syystä iskevät ihan kymmenellä joka syksy. Myös sisustuksessa. 

Saa ihan olla tarkkana, ettei mene överiksi. 

Toivottelenpa tässä samalla Sinulle ihanaa viikonloppua!

.

Standard goods

Kehtaako tätä nyt tunnustaakaan? 

Vasu täynnä pullonkorkkeja. 

Ihan itse 

aikojen kuluessa 

hyvässä seurassa 

korkattuja. 

Mukavia muistoja. 

Pullonkorkkien lisäksi himoitsen vanhoja avaimia. 

Niilläkin olisi niin monta tarinaa kerrottavanaan

Jos vain kykenisin kuulemaan juttusiaan. 

Nämä nyt olivat vain jonkinlaisia tilkesanoja. Kokeilin Picasassa merkkailla valokuviani. Aika työlästä! Voisiko joku ystävällinen sielu opettaa helpomman ja nopeamman keinon? 

toivoisi 

Helmi

Valoa kaverille

Tässä minun ehdotukseni pimenevien iltojen tuliaisviemisiksi.

Puin tavalliset valkoiset kynttilät leimattuun paperiin ja kiedoin ympärille pitsinauhat. Mukaan tuliaiskassiin laitoin myös tuunattuja tulitikkuaskeja.

Nämä kääreet on sitten syytä riisua, kun ruvetaan polttohommiin.
Taidan muuten tuunata itsellenikin samanlaiset....

.

Mama

Mamalla on tänään synttärit!

Paljon onnea, Rakas äitini <3

Lienet jo lahjapakettisia avannut, joten paljastetaanpa muillekin. 

Hopeaa, makeanvedenhelmiä ja kristallia. 

Ranteeseesi roikkumaan, jotta muistat, että minä rakastan sinua.

Tyttäresi

ps. meidän Mama EI kylläkään lue nettiä, ei edes tyttärensä blogia ;-)

Uusi matto

Suklaanruskea olkkarin matto lähti huilimaan vinttiin. Tilalle tuli luumua. Jotenkin tuntuu, että koko olohuone raikastui kerta heitolla.

Jättimäinen valokuvatauluhan on Ikeasta. Se löysi paikkansa ja puki paljaan valkoisen seinän. 

Tässä Flatiron Building todellisessa iltavalaistuksessa ;-)

Flatiron Building

Kuva Wikipediasta, josta tarkistin tekstini faktatkin

Flatiron Building Manhattanin Fift Avenuella oli valmistuessaan v.1902 yksi kaupungin korkeimmista rakennuksista ja ainoa "pilvenpiirtäjä" 14. kadun pohjoispuolella.  Se sijoittuu näpsäkästi Madison Squarea vastapäätä kolmioon, jonka muodostavat kuuluisat kadut Broadway, East 22nd Street ja 23rd Street. Ei siis ihme, että on hauskan ulkomuotonsa lisäksi kovasti kuvattu kohde Isossa Omenassa!

Rakennus on 87 metriä korkea ja siinä on 22 kerrosta, eli nykyään melko vaatimattomat lukemat. Vertailun vuoksi Helsingin Itäkeskuksen Maamerkki 19 kerroksineen on korkeudeltaan 82 metriä. Mutta se nyt onkin rakennettu vasta vuonna 1987, eikä ole lainkaan noin nätti! 

Syksyistä parveke-elämää

Kun terassilla ei enää tarkene, jatkan "ulkoilua" parvekkeellamme. Viikonloppuaamuisin sytytän kynttilän ja kääriydyn fyllinkeihin nauttimaan aamukahvista kirjan kera. Ihan hiljaa, talitinttien tohinoita kuunnellen. 

Minä NIIN nautin parvekkeestani taas muutaman vuoden häädön jälkeen! Alakerrassamme ahkerasti parveketupakoinut pariskunta aiheutti sen, että meidän parvekkeemme muuttui käytännössä "autotalliksi", eli -tiedäthän- kaiken ylimääräisen kaman säilytyspaikaksi. Siellä ei yksinkertaisesti voinut olla sauhun vuoksi. Niin, parvekelasithan aiheuttavat todellisen hormi-ilmiön, eli kaikki tupakansavu nousi meille. Mutta viime keväänä he muuttivatkin pois ja minä sain parvekevaltakuntani takaisin =)

Voit vain mielessäsi kuvitella sitä häärinää, kun kamat lensivät nurkista pois ja vanha rottinkidivaanini kuoriutui kamakasan alta.  Ja uutta tekstiiliä kehiin. Teinpä tuollaisen aurinkokatoksenkin, sillä partsille paistaa aurinko yhdestä lähtien ja se HIEMAN häikäisi kesällä. Katos osoittautui kovin kodikkaaksi suojaksi, joten en ole raaskinut luopua siitä vieläkään. Edelleen se suojaa laskevan ilta-auringon kirkkaimmilta säteiltä. 

Fyllinkien lisäksi minua lämmittää kylmimpinä aamuina ylös kattoon kiinnitetty infrapunalämpölamppu. Uskomattoman tehokas ollakseen ihan tavallinen rautakaupan halpismalli! 

Suloisia syksyn aamuja sinullekin!