Vietimme Taiteiden yötä taivasalla terassillamme. Rapuilimme nauttien lempeän elokuisen ehtoon tummuessa. Uskomattoman ihana ilta!
Pöytä "notkui" asiaan kuuluvaa serviisiä.
Tällaiset lautaset on ammoisina aikoina tullut maalattua, kun nuoruudessani (?!?) harrastin posliinin maalausta.
Tottakai täräytimme ilmoille myös parit rapulaulutkin, joista suosituin on korvakuulolta opittu raumalainen ryyppylaulu:
Kaad liiveihis ryyp
Hyväs seuras vaik kaks
Ja kolmaski viäl,
jos snu veres o paks.
Mut älä
ussempa kaad!
An men siu suun.
Taik muuden käy nii
et se ryyp
kaada snuu!
Sanoma on perin viisas. Kolmeen lasilliseen on hyvä lopettaa tai käy huonosti. On tietysti eri asia, minkä kokoisia lasit ovat!
Tämä komea valohärdelli takasi sen, että pimenevässä illassa näki ronkkia ruokaansa.
Mutta kun oli syöty ja oli jo ihan pimeää, asetuimme vierekkäin nenät kohti taivasta. Oli suorastaan taianomaista tutkia tähtien syttymistä. Ihan kuin "Joku" olisi sytytellyt niitä yksitellen....
Ensi viikolla alkaa syksy; ensimmäinen syyskuukausi.
Tervetuloa!
Olen valmis!
Helmi