La Lavande

Rakastan laventelin tuoksua. Tai oikeastaan kaikkea, mikä liittyy laventeliin. Suuri haaveeni on vielä joskus seistä Provencessa kukkivan laventelipellon kupeessa ja vetää tuoksua henkeen niin, että sattuu.

Siihen asti on tyydyttävä kesäisiin terassiviljelmiini ja talviaikaan nuuhkimaan tuoksua eteerisen öljyn muodossa. Nukun ihan tolkuttoman hyvin, jos tipautan pumpulituppoon pari tippaa laventeliöljyä ja sijoitan tupon tyynyni lähistölle. Ne tupot nyt vaan eivät ole kovin esteettisen näköisiä. 

Kissakonttorin tuotekehitysosastoni kehitteli tällaisen "sachetin", jonka sisään sen tupon voi kätevästi kätkeä. Tuo etiketti on kaino-ensi-yritykseni siirtopaperirintamalla. Tein etiketin powerpointilla, printtasin siirtopaperille ja silitin kuvion puuterinpunaiseen puuvillakankaaseen. Sitten ompeli pikkuisen tyynyn kasaan ja somistelin tekeleen vielä puuvillapitsillä.  Alkaa olla jo liiankin hempeää sisustusmakuuni. 

Tässä roheempi versio, joka pääsi kylppäriimme:

Mutta kuten kuvasta näkyy, Canonin siirtokuvapaperista tulee himmeä, mutta silti kalvomainen pinta. Ei hyvä. Kuitenkina huomattavasti parempi kuin DECAdry -merkkisestä, jonka pinta on suorastaan kiiltävä. Kissakonttorin tuotekehitysosasto ottaisi kiitollisena vastaan vinkkejä siedettävän lopputuloksen saavuttamiseksi. 

Kasvun voima

Löysin vehnän siemeniä keittiölaatikon uumenista. Siis sellaisia, joista on tarkoitus kasvattaa pääsiäisruohoa. Ei mitään hajua, kuinka vanhoja ne ovat. Hain multapussin (lumen ja jään keskeltä terassilta), laitoin siemenet kahvikupilliseen vettä. Jätin siemenet kylpyyn ja multapussin sulamaan työpäivän ajaksi. Perjantai-illalla kotiin tultuani kylvin siemenet Mariskooliin hokien samalla mantraani "ei tästä mitään tule...ei tästä mitään tule...". Pääsiäiseen viikko aikaa. Kaksi vuorokautta myöhemmin tilanne on jo tämä:

Sieltä sitä vaan pukkaa !

Keittiönikkunamme on itään. Valo on kuulema optimaalinen, paitsi jos unohtaa kasvuston aamuauringon armoille. Nuo taustalla olevat "kaupan yrititkin" viihtyvät oikein erinomaisesti, JOS emäntä muistaa niitä säännöllisesti sumutella ja kastella. Yleensä jossain vaiheessa kuitenkin tapahtuu fataali unohdus...

Pari korttia ja munaa lisää

Innostuin sittenkin väsämään jostain syystä vielä kaksi lähes identtistä korttia lisää.

Käytin saamaa käsin tehtyä korttipohjaa kuin noissa aiemmin esittelemissäni, mutta näiden korttien pääosan saiva "dots", palloa palloa.

Myös vintagenaiset ja styroxmunat saivat jatkoa. Pidän tästä kakskytluvun tyylisestä kuvasta tosi paljon. En kuolemaksenikaan muista, mistä sen netistä löysin. Harmi, sillä muistaakseni sivustolla oli muitakin kauniita  valokuvia. Käsinkirjoitettu teksti on leimattu silkkipaperille. Ja silkkipaperihan taipuu märkänä melkein mihin vain.

Nyt pitää lopettaa näprääminen ja ruveta miettimään Pääsiäisajan ruokapuolta. Ei ole vahvuuteni! Osaan kyllä tehdä, mutta ideointi vaatiin inspiraatiota. Juuri nyt se puuttuu täysin!

Pääsiäiskortteja

Olen enemmän Joulu- kuin Pääsiäiskortti-ihminen. Oikeammin olen siis Jouluihminen... Isovanhemmille minulla on tapana lähettää Pääsiäiskortit, niin tänäkin vuonna. Tässä ne kaksi itse väsättyä (isovanhemmat eivät lue blogeja, joten voin hyvillä mielin paljastaa nämä jo nyt).

Kummankin pohjana on käsintehdystä kartongista (en minä!!) valmistettu korttipohja. Puuterivärejä, pitsiä ja rusetteja...sillä teemalla tässä nyt tänä vuonna on menty, niin miksei näidenkin kanssa. 

Kun puhun isovanhemmista, tarkoitan tietenkin vanhempiani ja anoppiani. Mikähän siinä onkin, että lapsiperheessä (meidän perheessä on kolme lasta: minä, mieheni ja meidän pikku, joka käy jo toista kymmentä) käsitteet muodostetaan aina ikään kuin lapsen näkökulmasta? Olen tosin kieltänyt jyrkästi miestäni kutsumasta minua "äidiksi". Pikku saa tietysti kutsua emoaan äidiksi, ja saa sanoa mutsiksikin. Mutsi on jopa mieluisampi, sillä inhoan ääkkösistä. Ja Pääsiäisessähän niitä riittää!

Helmi

Eikö se talvi jo voisi loppua?

Tahtoisi talven jo loppuvan! Tahtoisi päästä multaa kuokkimaan!
Olen niin kyllästynyt katsomaan valkoista näkymää terassiltamme.

Siirtolapuutarha avataan virallisesti 1.5., mutta perinteisesti siellä alkaa häärintä heti lumien (edes vähän)sulettua. Siis joskus jopa maaliskuussa. Sama käytäntö meillä terassilla. Kun puutarhassa alkaa haravointi, käyn minäkin haarukka tanassa ruukkujeni kimppuun. Kun pihoille ilmestyy puutarhakalusteita, öljyän minäkin terassikalusteet kesäkuntoon. Tänä "keväänä" terassillamme on tehty vain lumitöitä. Juuri kun on saatu lumet huiskittua pois, sataa uutta. Eilen viimeksi.

Rasia

Pitihän minunkin kokeilla, miten peltirasia tuunautuu. Hioin Fisherman's Friend -rasian kannen hiekkapaperilla "puhtaaksi" kuvista ja teksteistä. Tappelin kauan irrottaakseni pohjan tarraetiketin. Tinneristä ei ollut mihinkään. Kynsilakanpoistoaineella ja sitkeällä jyystämisellä se viimein lähti.
Printtasin vanhan netistä löytämän (vähän uskaliaan?) kuvan, jonka liimasin ja lakkasin kanteen kiinni. Sitten vain pitsinauhaa somistukseksi. Ja tietty Helmi rusetin kruunuksi.

Vielä pitäisi keksiä, mihin tällaista rasiaa käyttäisi. Koriste-esinehän se tietysti on, mutta kyllä esineellä pitäisi aina olla myös jokin käyttötarkoitus, eikö?

Helmi

Muistikirja

Tällaisia muistikirjoja valmistin talven aikana ahkeraan. Tein niitä joululahjoiksi ja pyynnöstä jopa myinkin pari. Kovakantiset, käsinsidotut kirjani ovat kooltaan 10 x 10 cm ja niissä on 80 sivua. Tämän kirjan sivut ovat vaaleanpunaiset ja kansien päällyksenä mustaa mulberipaperia. Se on omassa käytössäni; talletan siihen ideoitani ja suunnitelmiani. Harmittaa, etten älynnyt ottaa muista aikaansaannoksistani kuvia.

Kevätsöpöilyä

Tässä pari lahjakassia, jotka pistin poikaseni mukaan, kun tuo lähti sukuloimaan. Täytteeksi laitoin yhdessä leipomiamme keksejä ja teepaketin. Mama sai vaaleanpunaisen ja täti vaaleansinisen. Nämäkin edustavat Mignonne -ajatusta, sillä korkeutta näillä on (ilman kahvoja) vain 15 cm. Idean ja toteutusohjeet sain tietysti Tildalta. Tildakirjoja minulla on useampikin.

Kankaat olen ostanut Sinooperista (Tilda) ja Alettasta (Borås Cotton).

Ihanaa

Ihanaa, blogiini on tupsahtanut lukijoita! Tervetuloa Matilda ja tibs!!!
Yritän kovasti, että viihdytte luonani, Kissakonttorilla.

Tulin juuri ChiBall -jumpasta. Semmoista hempeää ja hyväntuoksuista pallon kanssa leikkimistä. Tänään käytin vihreää Geranium -palloa.


Helmi

Raakapellavaa

Adalmiinan Helmestä ostin Jeanne d'Arc Livingin tyynyn. Kutsun kangasta raakapellavaksi, vaikka puuvillaa tuo taitaa olla. Säkkikankaan näköistä ja ihana tekstipainatus; oisko oikein voita menty tollasessa säkissä myymään? Tokkopa. Ei haittaa, tykkään kovasti. Sopii sohvalle Lexintonin tähtityynyn viereen.

Meidän sohva on ns. löhösohva. Puuvillapäälliset on pestävät, joten kestävät elämää. Valkoiseen pohjaan on kyllä tosi helppo päivittää väritystä. Joulun tienoilla tyynystö oli melkoisen tummaa, mutta kevääksi piti saada vaaleanpaa. Pari luumun väristä tyynyä jätin tehosteeksi, ja sitten nuo raakapellavaiset.

Kyllästyin sohvapöytäämme niin, että heivasin sen pois jo puolisen vuotta sitten. Nyt odottelen ideaa, mitä tilalle. Ei me mitään pöytää tarvita, mutta jalat olisi kiva nostaa välillä ylös. Lehmännahkaiset rahit on tullut joskus hankittua, mutta ne eivät sovi nyt tyyliin alkuunkaan. Hätäpäissäni ostin Eurokankaasta pellavakangasta ja väsäsin päällisen rahille. En oikein ole tyytyväinen tuohon mustaan "vyöhön", jota "mallasin" palliin kuvausta varten. Siinä se nyt kuitenkin roikkuu. Saisi olla jotenkin roheempi, vaikkapa pellavainen musta rusetti? Ajatus muhii.

Ikeasta löytämiini mustiin lampunvarjostimiin olen oikein tyytyväinen. Lampun jalat ovat feikkihopeiset kynttiläjalat, joihin olen vuosia sitten ostanut ns. irtolamput. Valaisimet ovat puhtaasti tunnelmavaloja; olen ajastanut ne räpsähtämään päälle iltasella. Tosin, nythän alkaa illatkin olla jo melkoisen pitkälle valoisia, joten pitänee vähän rukata ajastusta. Mieheni "koppuloi" (meillä usein käytetty termi) sohvan taakse 15 cm leveän tason, jonka päällä lamput on. Taso on muutenkin näppärä; toimii sohvapöydän korvikkeena.

Antiikkia, antiikkia

Tein pikaisen sissi-iskun Helsingin Wanhan Sataman Antiikkimessuille. Hopean kiilto silmissäni, kuten aiemmin aamulla kirjoitin.

Kaikki ei ole hopeaa(kaan), mikä kiiltää. Hyvä niin. Itseasiassa olisin mieluusti ostanut ns. köyhän miehen hopeaa, mutta sitä ei oikein ollut tarjolla. Niinpä sitten hankin parit "kipot" haarukassa hopea - "jotain sinne päin".  Tässä ostokset ryhmäpotretissa:

Kuvaa on somisteltu itse askartelemillani "antiikkimunilla".  Mukaan tarttui siis hopeinen sokerikko ja kermakko, vuodelta 1966 (olen itse tuolta samaiselta vuosikymmeneltä, siis antiikkia?!?), jalallinen sokeriastia, jonka kansi on tuossa etualalla. Samanlaistta olen hiljaksiin kuolannut anopilta. Ei taatusti ole hopeaa sekä iso hopeinen liemikauha. Noiden muiden ostoa harkitsin jonkin aikaa, mutta kauha lähti kyllä ihan heräteostoksena mukaani. Taisin vähän ihastua.

Korkeassa sokeriastiassa on mitä-lie-viiiriäisen munia (kuoria) ja höyheniä, jotka hankin parisen viikkoa sitten Adalmiinan Helmestä, Paimiosta. Kumpiakin oli pakkauksissaan niin yltäkylläisesti, että olisi riittänyt koko suvulle. Yhden munan olen myös somistanut kyseisillä höyhenillä. Nuo isommat munathan ovat styroksia, jotka olen päällystänyt ensin sideharsolla Jeanne d'Arc Living -lehden ohjetta soveltaen ja päälle olen liimannut printtejä, nauhoja ja pitsejä.

Vanhojen tavaroiden suhteen heittäydyn aina hieman haikeaksi. Tuijotin kotiin tultuani aika kauan näitäkin astioita, ikään kuin tutustuen ja toivottaen tervetulleeksi uuteen kotiin. Yritin saada ne puhumaan ja kertomaan elämästään: mistä olet, miten elämä on sinua kohdellut? Ei ne puhu, penteleet! 

"Kippojen" lisäksi tein oikean löydön. Korkeaa sokerikulhoa hiplatessani viereinen pariskunta nosteli pieniä esineitä isosta kulhosta yritäen keskenään arvata, mitä mihinkin oli joskus käytetty. Kieltämättä, toinen toistaan ihmeellisempiä esineitä. Jähmetyin paikalleni huomatessani rouvan kädessä erään esineen. EI KAI NE NYT VAAN OSTA TUOTA NENÄNI EDESTÄ, huusin mielessäni. Nappasin esineen heti, kun olivat siitä irti päästäneet (maltoin siis olla repimättä kädestä...) Tässä aarteeni:

Sopivaa puuvillanauhaa en kuvaussessiooni löytänyt, joten demoan paperilla. Tällä rypytettiin ennen vanhaa mm. tyynyliinan nauhat. Meikäläinen ei tosin silitä/mankeloi edes pussilakanoitaan, saati että alkaisin rypytellä nauhoja. Mutta kyllä tällainen olla täytyy! Arvaan jo nyt, että "kreppisaksilleni" keksin paljon käyttöä.

Saksien alla oleva pitsiliina herättää vieläkin syyllisyyden tuntoja. Mummivainaani virkkasi minulle vuosia sitten tusinan kauniita, mutta tylsän raakapellavan värisiä pitsiliinoja. Arvatenkin kahviastiaston alusliinoiksi. Pidän toki raakapellavan väristä, mutta en tähän mennessä ole keksinyt mitään, mihin nämä pitsiliinat olisin yhdistänyt. Hyvä, etten ole kiukuspäissäni pyrkinyt niistä eroon. Kirpparipitsejä valkaistessani mieleeni juolahti kokeilla yhden yksilön kloorausta - samalla mummi vissiin kääntyi haudassaan - yllättävän hyvällä menestyksellä. Liinasta tuli puhtaan valkoinen, ja nyt se kelpaisi vaikka minne! Loput liinat ovat parast'aikaa kloorikylvyssä. Eiköhän mummikin viisaana ymmärrä ja hyväksy kotkotukseni? Vaan miksi omatuntoni kuitenkin kolkuttaa?!?

Avajaiskahvit

Ajattelin tarjota blogini avajaiskahvit. Saisiko olla pikkuleipiä?
Rakastan sieviä pieniä leivoksia (sucré & mignonne), ovatpa ne sitten konditoriosta tai itse tekemiä. En ole mikään huippuleipuri, mutta näitä pieniä jaksan väsätä.
Kummankin lajikkeen kukat olen askarrellut mantelimassasta kukkaleikkureilla. Pikkiriikkiset mantelimassaerät olen värjännyt hennosti elintarvikeväreillä. Kukkia voi tehdä etukäteen varastoon. Säilytys kuivassa ja viileässä.

Ruskeiden palluroiden sisälmys on dominokekseistä jauhettu ja takaisin palloksi pyöritelty massa, jonka olen kastanut sulatettuun suklaaseen. En jaksanut temperoida suklaata, joten nämä eivät montaa päivää kauniina kestä. Temperoimaton suklaahan alkaa "kukkia" ikävästi. Joten siitä vaan, suuhun!
Alavadilla olevat pumpernikkelitkin väänsin kaupan taikinasta. Vaalea on murotaikinaa ja tummempi piparkakkutaikinaa. Kuorrutus tomusokeri-vesi -kuorrutetta. Oikean juoksevuusaste löytyy kokeilemalla (en sitä itsekään hallitse, vaan pitää joka kerta testailla).

Nyt lähden antiikkimessuille. En ole moneen vuoteen käynyt. Silmissäni kiiltää hopea....

Helmi

kukkia minipulloissa

Keväinen ilta-aurinko innosti kuvaamaan ikkunalaudalle sommittelemani kukka-asetelman. Laitoin pieniin lasipulloihin tekokukkia (aidot olisivat toki tyylikkäämpiä), solmin pullot toisiinsa kiinni pitsinauhalla ja asetelin pulloston jonkun juuston mukanaan tuomaan, valkoiseksi maalaamaani lasturasiaan. Maalasin rasian niin kevyellä kädellä, että punainen teksti hieman kuultaa läpi. Minusta tekstillä on oma viehätyksensä.

Pullojen korkeus on vain 10 cm, joten tämä on nyt "Mignonne" -söpöilyä.

Mitä minä täällä teen?

Eksyin blogimaailmaan aivan sattumalta. En edes muista miltä aihealueelta etsin tietoa, mutta ihmetykseni oli suuri, kun silmät sikkurassa tutkin eriaiheisia blogeja, ihastelin niiden taitavaa toteutusta, tol-kut-to-man kauniita kuvia, ahkeraa ylläpitoa ja ennen kaikkea vilpittömän avointa kanssakäymistä.

Tahtoisin näyttää Sinulle, tänne "Kissakonttoriini" eksyneelle, mitä minä olen saanut aikaiseksi. Osa tekeleistäni on "omasta päästäni", osaan olen saanut idean muilta. Mutta intohimolla niitä on väsätty.

Luulenpa, että häärin pitkän aikaa ihan itsekseni. En ymmärrä tästä blogeilusta vielä yhtikäs mitään. Kuka nyt tänne -Kissakonttoriini- eksyisikään? Ei kai nyt näistä höpinöistä kukaan kiinnostu! Tuollahan on toinen toistaan kiinnostavampia ja antavampia sivustoja. Toivon, että ette kuitenkaan pidä minua epäkohteliaana. Minä en vain oikein vielä osaa tätä hommaa. Kaikenlaisia "ihana blogi" -merkkejä ja tunnustuksia.... Kaipa minä opin. Siksi tähän leikkiin rohkeana lähdin mukaan.

Kissakonttori -nimen antoi rakas aviomieheni työhuoneelleni, jossa istuskelen joskus ajatuksiini vaipuneena tekemättä yhtään mitään ja taas toisena hetkenä huone on "hullerin pullerin" saatuani hyvän idean, joka pitää toteuttaa nyt-heti-ja-tässä. Olen hyvin, hyvin impulsiivinen ihminen. Ja toisaalta laiska kuin vanha katti.
Olisin voinut antaa blogilleni nimeksi Kissakonttori, mutta päädyin tähän Sucré & Mignonneen. Ranskankieltä taidan vain vähäsen, mutta ranskalaisuudessa on viehätyksensä. Varsinkin vanhassa maalaisranskalaisuudessa. Sitä paitsi, rakastan laventelia. Haaveeni on joskus nähdä Provencen laventelipellot kukassaan.  Sucré, "sokerinen" viittaa siihen, että kovin mielelläni valmistelen koristeltuja leivonnaisia. Mignonne, sievä taas siihen, että niiden leivonnaisten pitää olla myös sieviä. Sokerisina ja sievinä näkisin mielelläni kaiken, mitä teen.

Näin, tämä oli jonkun sortin esipuhe blogilleni. Tervetuloa Kissakonttoriin!

Toivottaa Helmi