Ad astra

.....tähtiin

Kollegalla on tänään viisikymppiset. ONNEA ONNEA vielä vaan!

Kun tämä postaus ilmestyy, hän jo saanut lahjaksi tämän hänelle vartavasten tekemäni korun. 

Lahjan saaja on tietoinen koruun kätkemästäni runsaasta symboliikasta, mutta kerronpa tässä hiukan teknisiä tietoja:

Laitoin kaulakoruun mustaa onyxiä ja valkoista jadea. Ja loput hopeaa.

Hopeasavesta muovasin tähden, johon upotin zirkonin ja punseloin tekstin "ad astra" (tähtiin).

Ja koska tänään on vuoden viimeinen päivä,  saan hienon tilaisuuden kiittää kuluneesta vuodesta ja toivottaa Sinulle 

Hauskaa vuodenvaihdetta

ja 

Onnellista vuotta 2011 !

Helmi

Hyvää Joulua!

Toivotan Sinulle 

erittäin hyvää ja tunnelmallista Joulua !

Kiitos, että olen saanut Sinut blogiystäväkseni

Sydämellisesti, 

Helmi

Minä hiljennyn tästä nyt Joulunviettoon ja palaan uusine juttuineni vuoden 2011 puolella <3

Pakettikortteja

Lahjat alkavat olla paketeissaan.
Tässä erä tämän vuoden pakettikortteja.

Taannoin Kissakonttoria siivotessani löysin kätköistäni pari vuotta sitten printtailemiani jouluisia vintagekuvia.
Liimasin ne raakapahvisiin tageihin ja mäiskin päälle parit leimat.

Sopivat mukavasti vintagetyylisiin paketteihini.

Helmi

kynttilöiden tuiketta

 Huusholliimme ilmestyy nyt lähes päivittäin erityyppisiä kynttiläsommitelmia.

Tänään innostuin kokeilemaan oikein bling-bling meininkiä. Keräsin isolle tarjottimelle hopeaa, kristallia, joulupalloja ja tuikkuja.

Kokoelmaa tuijottelimme koko perhe hiljaa silmät tuikkien. Jouluun mielestämme kuuluu hiukan kimmellystä ja tuikintaa.

Kimmellystä ja tuikintaa löytyy myös keittiön ikkunaan väsäämästäni joulukalenterista.

Kiedoin valosarjan puukarakkaan, jonka virittelin poikittain ikkunaan. Piparit leivoin Sunnuntain valmistaikinasta (ehdoton feivoriittini, jolla oikaisen joka vuosi piparihommat) ja kuorruttelin valkuais-tomusokeri -seoksella.

Tästä kalenterista Pikku saa joka päivä yhden piparin syödäkseen. Arkena sääntö on, että piparin saa vasta koulupäivän päätteeksi. Sääntö herätti ensin pientä vastarintaa, mutta Pikku on nyttemmin jo myöntänyt, että tämä(kin) äidin idea on sittenkin ihan kiva :-)

 Tuiketta sinunkin silmiisi!

Helmi

Sydän kurkussa

Sydän pomppasi kurkkuun....

Siis tällainen väsäämäni joulusydän lampun kaulaan.
Ja sai vielä valkoisen rusentinkin somisteekseen.

Pikkuhiljaa siis huushollimme virittäytyy joulutunnelmaan.

=)

Helmi

Ensimmäinen Adventti

Tänä vuonna sytytän adventtikynttilät tähän tapaan. Setin olen hankkinut Adalmiinan Helmestä. Kynttilät on valettu laseihin ja ympärille ommeltu puuvillaiset liinat, joissa numerobrodeeraukset. Kaunis ja näpsäkän oloinen idea.

Toivotan sinulle oikein hyvää ja tunnelmallista Adventtiaikaa!

Helmi

Pipurallana

Torstaista lähtien olen ollut jonkun ihme taudin kourissa. Perjantaina sentään jaksoin töihin, mutta viikonloppu meni sohvan pohjalla. Tänään olen testannut, millaista on elää ilman Buranaa....

Kollegan neulomat villasukat jalassa vällyn alta olen katsellut maailmaa sen minkä olen jaksanut. Etupäässä olen nukkunut.

Vällyn raahasin kesällä Pariisista asti, Maison de Famillelta. Olisi samantyyppisiä varmasti kotomaastakin löytynyt, mutta suveniirina se kotio tuotiin. Butiikki sai minut ihan sekaisin. Mun makuuni...

Itseasiassa vällyyn ihastui oikopäätä koko perhe, joten päätös oli helppo. Oikein on mukava ja lämmin. Löysäkudoksista puuvillaa, vaikka pellavalta näyttää. Taisin minä muutamat pariisilaiset unetkin nähdä ;-)

Luulenpa, että nyt alkaa pää-korva-kaula-raajasärky pikkuhiljaa helpottaa. Jokohan sitä huomenna sitten töihin pääsisi?

Joulunpunaista

Joulunpunaiset mokkaballerinat huhuilivat minua kutsuvasti Bulevardi 5:n ikkunassa. Pakkohan ne oli ostaa, Pretty Ballerinas. En omista yhtäkään punaista vaatetta; mustaan ajattelin nämä yhdistää.
Piti siis tuunata punainen koru.

Puuhelmistä, hopeasta ja vanhasta korvakorusta. Nyt minulla on joulunpunaista päällepantavaa - itselleni sopivana annoksena.

<3

Mukavaa viikonloppua toivotellen,

Helmi

Amor

Väsäsin iltapäivän ratoksi itselleni helmistä "nauhan".
Hopeinen AMOR -sydän on taannoisten hopeasavikokeilujeni tuotos. Nyt se löysi paikkansa helmien jatkeena.  Tykkään sydämestä kovasti, se on mukavan muhkurainen ja pehmoisen kotoinen. Sellaistahan rakkauskin parhaimmilaan on :-)

Käväisin tänään Nurmijärvellä Wanilla Rosessa, jossa vietettiin joulukauden avajaisia ja naapurihuoneistossa pidettiin sisustuskirppistä. Wanilla Rosesta mukaani lähti upea tarjotin, käytännöllinen näkkileipäkaulin ja kerä punavalkoista narua. Olisin sieltä paljon muutakin ostanut, mutta tällä kertaa näin.
Aurinko helli tänäänkin, kunnes iltapäivällä Helsinki sai ensilumen, kait? Pyrytti taivaan täydeltä noin viisi minuuttia, ja sitten kaikki oli ohi. Lumikin. Ja aurinko - se jatkoi nauraen paistamistaan.

Mukavaa viikon alkua!

Helmi

Aurinkoista perjantaita

Minulla on tänään lomapäivä!

Suureksi ilokseni myöskin aurinko on päättänyt tänä aamuna paistaa, piiiiiitkästä aikaa. Se yltää juuri ja juuri horisontin yläpuolelle, mutta onnistuu silti valtaamaan kotini säteillään. Olen niin onnellinen! Enkä ole huomaavinanikaan sitä villakoira-armeijaa, jonka se säteillään sohvan alta paljastaa!

Tänään aion tehdä kaikkea mukavaa: ommella, askarrella, paketoida....

Mieleni tekisi kovasti esitellä aikaansaannoksiani, mutta mitä jos joulupukki suuttuu?!? Tai pienet tontut paljastavat joululahjasalaisuuteni? Ei. Pitää nyt vain odottaa tammikuulle, ennen kuin saan kertoa, mitä olen keksinyt laitella.

Siispä toivottelenkin tässä sinulle oikein ihanaa viikonloppua! 

Muistakaamme Pyhäinpäivänä edesmenneitä sukupolvia. Minun luonani viivähtävät pappa, mummi, mamma, appiukko, eno....

Heitäkään eivät villakoirani häiritse.
<3

Helmi

Marenkeja

Tässä on taas niiiiin Sucréeta ja Mignonnea. Paahtovanukasvalmistukseni sivutuotteen, ylimääräiset valkuaiset vaahdotin sokerin kera marengiksi. Pieniksi, kahden sentin pyörylöiksi, joiden koristeena - mikäs muu kuin - helmi.

Tällaiset pikkaraiset viihtyvät uunissa vain 45 minuuttia, mutta melkoinen tovi vierähti ennen kuin kaikki olivat paistuneet. Nyt nappeja riittää (ellei herkkusuut löydä kätköäni) jos jonkinlaisen leivonnaisen koristeeksi.

Ja kahvipöydänkin söpöstykseksi!

Nämä tein sveitsiläiseen tapaan, eli vaahdotin valkuaiset ja sokerin (125 g per 2 valkuaista) poreilevassa vesihauteessa. Ovat vaaleampia kuin ranskalaiset siskonsa.

Suut makiaks!

Helmi

Ruusuja

Mieheni yllätti minut puskallisella valkoisia pikkuruusuja!
Muuten vain... sillä on semmoinen tapa. Eikä minun tarvitse edes epäillä, että olisi ollut pahanteossa ;-)

Niinpä iloisena kyhäsin tuoksuvan puketin ruusuista ja laventelinoksista.

Kimpun asettelin oksakranssin sisään maljakkoon, jonka olin laittanut ruskeaan paperipussiin.

Yksinkertaista, vaatimatonta, mutta mielestäni ihan tolkuttoman kaunista.

Mitä mieltä sinä olet?

Helmi

Tähtitehdas

Ulkona on niin tolkuttoman syksyistä ja synkeää.

Ihanaa, kun saa viettää joutislasta sunnuntaipäivää sisätiloissa, villasukat jalassa. 

Kissakonttorilla on tähtitehdas. Olen ommellut pehmoisia tähtiä omaksi ja ehkäpä muidenkin iloiksi.

Sisävalaistus riittänyt tähdistön kuvaamiseen, joten piipahdin terassilla kuvaussessiossa. Laventelipuska osoittautui kivaksi taustaksi kuvauskohteelleni.

Vielä ei ole pakkanen vienyt kaikkea vihreyttä terassiltani. Tuo laventeli ja pelargoniat uhmaavat syksyn koleutta. Villiviinin punaiset lehdet tuuli on kyllä jo puhkunut mukaansa!

Terassi on jo saatettu talvikuntoon. Ikkunan eteen olen bygannut tuikkusommitelman kanervista, omenista (kestävät ulkona yllättävän kauan) ja sammaleesta. 

Pikkuhiljaa vaivun kaamokseen. Yritän olla vaipumatta talviunille.

Tunnelmaa sinunkin syksyysi!

Helmi

pieni lintu lentää

Kun pieni lintu lentää
Sun ikkunasi luo,
niin muista,
että minulta
se terveisiä tuo

Onnittelukortti Mamalle <3

Fonteilla ja kuvalla leikitellen, valmiille korttipohjalle printattu. Kukat tein Cutlebugin kuviointimuotilla ja somistin muovistrasseilla.

Mustavalkoinen ja yksinkertainen.
Kortin mukana meni pieni lahja, johon olin käyttänyt myöskin tuota pikkulintua runoineen.

Tässäpä tämä pikkulintu lentää Sinunkin ikkunalaudallesi. Terveisiäni tuomaan!

Helmi

Helmin Puoti

Perustinpa tuonne pienen puodin, josta löydät tekemiäni tuotteita.

Ajattelin kyllä ensin pitää puotiblogini auki ihan vain yksityisesti suljetulle piirille, mutta kannustuksesta reipastuneena päätin sittenkin avata putiikkini ihan kaikille.

Helmin Puoti on nyt siis avattu. Olet sydämellisesti tervetullut ostoksille!

Aloittelen rautalankasydämillä, joiden perään muutama teistäkin on kysellyt. Tuotteita lisäilen sitä mukaa, kun/jos kysyntää riittää ja uutta valmistuu.

Tuotokseni "signeeraan" tuttuun tapaan COTONINA -merkilläni.


Puotiblogini elelee omaa elämäänsä ja tämä Sucré & Mignonne jatkaa ihan entiseen malliin :-)

Helmi

Porvoossa

Parisen viikkoa sitten käväisin Porvoossa. Oli aivan ihana aurinkoinen päivä. Harmittaa vietävästi, etten taaskaan kantanut kameraa mukanani. Mutta lohduttaudun sillä, että kuvat ovat sielussani. Näen ne, kun laitan silmät kiinni.

Vanhan kaupungin putiikeissa piipahdin. Kaikkea kivaa olisi ollut ostaa, mutta pysyin tiukkana.  Vallen aitasta mukaan lähti isoja Karhulan lasipurkkeja. Naapurista, Jokikatu 6:sta hankin kaksi isoa kynttiläjalkaa. Ihanaa köyhänmiehenhopeaa.

Hotel & Café Onnin terassilla juotiin kahvit leppoisan lämpimässä syyssäässä. Nautittiin auringon paisteesta ja hiljaisuudesta.

valoa ja iloa keittiössä

Keittiönpöydällämme palaa nykyisin ikuinen tuli.

No, tuo oli kyllä liioteltua. Kynttilä palaa vain, kun olen sitä vahtimassa. 

Periaatteisiini ei kuulu julkaista kuvia "Pikkusta, mutta koska Pikku ei todellakaan ole enää tämän näköinen, teen poikkeuksen. Taulujuliste kuuluu itseoikeutetusti keittiöön ruokapöydän yhteyteen. Kuva koristi aikoinaan Hesarin "etusivua" oikein värillisenä. Liittyi juttuun päiväkotilasten ruokailutottumuksista. Tälle pojalle terveellinen ruoka maistui... 

Kuvan on ottanut Heikki Kotilainen/HS.

Canvastaulujulisteen teetin aikoinaan Hannas'illa, toisin Don Goffon välityksellä.

Herkullisia ruokahetkiä Sinunkin pöytäsi ääreen!

Helmi

mysliä ja jogurttia

Olen ottanut tavakseni syödä mysliä jokaikinen aamu, joskus maidon, toisinaan jogurtin kera. Ja nimenomaan itse tehtyä mysliä, tajuttuani, miten helppoa ja vaivatonta se on valmistaa. Sunnuntaisin huiskasen satsin seuraavalle viikolle, kas näin:

Laitan syvälle uuninpannulle (en käytä leivinpaperia) kaura-, ruis- ja tattarihiutaleita sen verran, että pohja peittyy. En mittaile mitään aineksia tarkkaan, vaan "huiskin" kourallisia.

Sitten summamutikalla mukaan cashewpähkinöitä, manteleita, auringonkukan- ja kurpitsan siemeniä. Sekoittelen ainekset, joita pannulla on nyt parin sentin kerros.

Kahvikupissa sekoitan keskenään puolisen desiä oliiviöljyä ja ruokalusikallisen hunajaa.
Jotta hunaja sulaa paremmin öljyn joukkoon, laitan seoksen pariksi sekunniksi mikroon. Tänään ripsautin sekaan vähän vaniljasokeriakin; oli sellainen fiilis.

Valutan seoksen mysliaineiden päälle Sekoittelen vielä kerran ja tasoittelen vähän pintaa.

Uunissa seos viihtyy noin 15 minuuttia, jonka jälkeen kääntelen seosta ja annan olla vielä 5 minuuttia. Tarkkana, ettei pähkinät tummu liikaa. Kun seos on uunissa, paloittelen kuivatut hedelmät. Tänään käytin ananasta ja papaijaa, koskei kaapista löytynyt viikunoita eikä taateleita. Kun otan myslin uunista, "huiskin" hedelmät sekaan ja jätän seoksen pannulle jäähtymään. Valmista!

Säilytän mysliä Ikean isossa lasipurkissa keittiöpöydällä, josta sitä on aamu-unenpöpperöisenä helppo ottaa.

Valmistelenpa nykyään jogurtinkin suurimmaksi osaksi itse. Sekin oikein oivaa sunnuntaipuuhaa!

Lämmitän 1,5 litraa "sinistä maitoa" niin, että se melkein alkaa kiehua. SIIS MELKEIN. Höyryä nousee ja pinta hiukan väreilee. Maitohan kiehahtaa tosi nopeasti, joten ei jätetä sitä seosta itsekseen levylle!

Kaadan kuuman maidon kulhoon ja annan jäähtyä 40 - 45 asteiseksi.

Kun maito on jäähtynyt sopivaksi, otan sitä kahvikupillisen ja sekoitan tähän erään Bulgarian jogurttia 1,5 rkl (jos kaapissa on itse tehtyä jogurttia, käytän sitä). Sekoitan jogurtin huolellisesti kahvikuppimaitoon ja sen jälkeen kaadan seosta pikkuhiljaa kulhossa olevaan maitoon. Sekoittaen huolellisesti.

Sitten käärin kulhon pyyhkeeseen. Minulla on kannellinen kulho, joten jätän kannen hiukan raolleen ja käärin kulhon froteepyyhkeeseen, kuin pienen vauvan ;-)

Siinä kääreessään keittiön pöydällä maito valmistuu jogurtiksi kuudessa tunnissa. Sitten siirrän kulho jääkaappiin viilentymään. Valmista!

Ja HYVÄÄ.... vaikka itse sanonkin....

Helmi

Aurinkoiset terveiset

Kävimme lataamassa D-vitamiinivarastoja Algarven auringossa. Ihanan levollinen reissu.

Tahdon jakaa kanssasi nämä kuvat, joista aion ensi talven pimeydessä itselleni voimia ammentaa. Kenties ne lämmittävät sinuakin!

Pistän silmät kiinni, ja tunnen lämmön. :-)

Helmi

sato säkissä

Ehkei ihan säkissä, mutta nyt on yrttisato kuivattuna paperipusseissa, kas näin:

Satoa tosin tuli vielä toisetkin pussilliset, sillä en raaskinut survoa oksia pusseihin kovin tiukkaan. Olen jostain oppinut, että kuivatut yrtit säilyvät parhaiten, jos ne antaa olla lehdet oksissa kiinni ja riipii vasta käytön yhteydessä. Ai niin, näitähän pitää sitten myös muistaa käyttää...

Taas piti vähän koristella, eihän ne muuten olisi "helmimäisiä"!

Ja loppuun vielä aamu-usvainen kuva naapuristosta, joka pikku hiljaa valmistelee itseään talviuneensa. Ryhmäpuutarha (=virallinen nimi; itse käytän vanhaa, tuttua sanaa "siirtolapuutarha") lukitsi jo porttinsa meiltä, ulkopuolisilta vierailijoilta 15.9. (portit avataan jälleen toukokuussa), mutta toki puutarhanhoito varmasti jatkuu, kunnes lumi peittää maan. 

Niin jatkuu Helmin terassillakin! Laventelit uhkaavat vielä pyöräyttää viimeiset kukkasensa, eikä Mårbackatkaan osoita hiipumisen merkkejä. Sinänsä vähän kiusallista, sillä vaaleanpunaiset kukat eivät mielestäni sovi syksyn sävytykseen.

Oikein mukavia syyskuisia päiviä Sinulle!

toivottelee, 

Helmi

pellavapussukka

Pieni pussukka valmistui Lin et Dentelles -kirjan ohjeilla. Tosin jouduin hieman muokkaamaan kaavaa, jotta sain kukkarorangan sopimaan.

Pussukka on vuorattu samalla ruutukankaalla, josta tein rusetin.

Olen hiukan pelännyt kukkarorankoja, mutta koska tämä nyt onnistui mielestäni vailla suurempia ongelmia, taidan tehdä muutaman  lisää. Olen näet pussukoiden suurkuluttaja!

sakset ja tuunattu muistikirja

Vanhat sakset ovat isotädin peruja.
Pituutta näillä on 30 cm, joten eivät todellakaan mitenkään käytännölliset, mutta -ah- niin kauniit!

Koristelu on metalli-intarsiaa. Minkäänlaisia valmistajanmerkintöjä ei ole, harmi.

Mikähän näidenkin käyttöidea on aikanaan ollut? Nyt ne roikkuvat työhuoneeni koristeena.

Tässä sakset poseeraavat kankaalla päällystämäni muistikirjan seurana. Sopivat mielestäni hyvin yhteen.

Muistikirjan kuvan lainasin Graphics' Fairyltä, lisäsin kuvaan pätkän ranskankielistä runoa. Ja siirsin kiinni puuvillaan. Sitten vain liimaten vanhojen (punaisten) kansien päälle.

Helmi